Rauhallista yhteiskävelyä

Kävimme taas vinttikoiraporukalla yhteislenkillä, tällä kertaa sää oli varsin mukava, vaikka lunta olikin reippaanlaisesti, ja kuljettavana lähinnä kapeat polut. Pitkä letka koiria omistajineen herätti varmasti huomiota, ja useampi ohikulkijakin kysyi, että onko tämä joku kisa/näyttely/tapahtuma. Kaikki kuitenkin positiivista! Yhteensä lenkkeilimme parisen tuntia, ja kyllä nyt illalla tietää kävelleensä. Parin tunnin lumessa tarpomisen jälkeen nimittäin kävelin vielä yhteensä noin tunnin verran lisää, Kontulaan arkkutalkoisiin ja takaisin, mutta se on aivan toinen tarina se. Mutta jalat ovat hiukan väsyneet joo.

Otin molemmat koirat mukaani, ja yllätyksekseni ne käyttäytyivät ihmeen hyvin. Erityisesti Tomosta olen kovin ylpeä, kun se käyttäytyi niin hienosti. Aluksi se oli vähän levoton, mutta koko lenkin aikana se ei rähissyt kenellekään, vaan kulki enimmäkseen löysällä remmillä takanani (jos kulkuväylä on kapea, Tomo kulkee mielummin takanani) eikä välittänyt muista. Muutamia koiria se haistelikin varsin rauhanomaisesti. Eikä kertaakaan tullut sellainen olo, että kohta se räjähtää, vaan kierrokset pysyivät maltillisina kaiken aikaa, vaikka tosiaan välillä oltiin hyvinkin lähellä muita koiria. Tällaista täytyy ehdottomasti harrastaa Tomon kanssa enemmänkin, tekee sille todella hyvää vain hengata muiden kanssa!

Kaede taas... sehän on sosiaalisuuden multihuipentuma kaikin puolin, ja sille saikin huomautella pitkin lenkkiä, että tänne ei tultu leikkimään, eikä koko ajan tarvi haistella toisten takamuksia. Olisi pitänyt laittaa Kaedelle valjaat, koska se myös näköjään yhteislenkeillä on ottanut tavakseen vetää kuin pieni hinaaja... Tai sitten hankin Kaedellekin kuonopannan... Mutta tuota vetämistä lukuunottamatta Kaedekin käyttäytyi ihan hyvin. Jotenkin en vaan Kaeden riekkumiseen osaa suhtautua sillä tavalla paheksuen, koska se lähinnä rakastaa koko maailmaa niin paljon, ettei aina vaan pysty. Ja minusta on aivan valtavan ihanaa, että koirassa on niin paljon hyväntuulisuutta ja iloa.

Kiitokset kaikille lenkkiseurasta, ja kiitos kuvista Tytille!

P.S. Olen entistä vakuuttuneempi, että silkkivinttikoirat ovat aivan ihastuttavia olentoja.