Pentupainia

Kävimme tänään Kaeden kanssa tapaamassa Tinttiä ja Snötä. Pennuilla sujui leikki oikein kivasti, ainakin Kaede väsyi tehokkaasti. Kamerassa oli asetukset hieman miten sattuu, mutta kuvista tuli ihan kivoja kuitenkin, joten en jaksanut alkaa säätää noita enää tietokoneella. Antaa kuvien puhua puolestaan. Hauskaa oli. :)

Irtokoirat - kaikkien kauhu?

Viime aikoina olen useaan otteeseen törmännyt foorumeilla aiheisiin, jotka käsittelevät irtokoiria ja sitä, kuinka suojella omaa/omia koiriaan näiltä irtokoirilta. Minulla on hämärästi sellainen olo, että sellaiset tapaukset ovat lisääntyneet, joissa irtokoira, joko karannut, tai jostain muusta syystä irti oleva koira on hyökännyt toisen koiran päälle. En seuraa uutisia liiaksi, mutta silti minulla on epämääräisesti olo, että irtokoiria on enemmän, ja ne ovat useammin aggressiivisia. Jonkun verran kuulee myös juttuja, joissa selvästi aggressiivinen koira on päässyt irti omistajaltaan.

Miksi tällaiseen tilanteeseen on tultu? Mikä on johtanut siihen, että etenkin pienten koirien omistajat kysyvät foorumeilta, mikä olisi paras keino suojautua irti olevien koirien hyökkäyksiltä. Se kuulostaa lähestulkoon siltä, että oikeasti pitäisi joka kerta koirien kanssa ovesta ulos lähtiessään pelätä joutuvansa tällaisen pelätyn irtokoiran hyökkäyksen kohteeksi. Vaikka sävy on ironinen, en vähättele asiaa. Myönnän, itsekin olen joskus miettinyt asiaa. Aktiivisesti en sitä kuitenkaan ajattele. Mutta jos näen lenkillä vastaan tulevan koiran vapaana, nousevat niskakarvani pystyyn. Suuri osa näistä tapauksista ei ole hallinnassa. Osa on, yleensä esimerkillisesti, mutta valitettavaa on, että suurinta osaa ei ole koulutettu, tai jos on, se ei ainakaan näy päällepäin.

Minun tapauksessani pelkäisin enemmän irtokoiran puolesta. Tomo puolustaa omiaan kyllä, ja Kaede juoksee varmasti karkuun. Mutta kaikilla ei ole yhtä "onnekas" tilanne. Omista koiristani tiedän sen, että Kaede tulee toimeen kaikkien kanssa, ja Tomo taas on hyvin valikoiva. Ne ovat irti myös sen mukaan, eli Kaede vähän missä sattuu, Tomo vain tarkkaan harkituissa paikoissa. Kuitenkin pyrin kaikin keinoin estämään sen, että koirani vapaana ollessaan aiheuttaisivat harmia kenellekään. Niille on opetettu luoksetulo, jota ne pääosin tottelevat. Vahinkoja tietysti sattuu, Tomokin on päässyt minulta irti ja tehnyt mitäs muutakaan kuin syöksynyt vastaantulijoien kimppuun. Tapauksesta selvittiin ilman haavereita, kiitos toisten koirien omistajan, joka osasi toimia, eikä vain seissyt tumput suorina.

En siis halua nostaa itseäni minkäänlaiselle jalustalle, koska on paljon koiranomistajia, jotka toimivat samoin kuin minä. Siis oikein. Sitten on suuri joukko heitä, joilla ei ole mitään käsitystä koirien käyttäytymisestä tai koulutuksesta. Yleistän rumasti, mutta pääosin heitä ei myöskään kiinnosta, eivätkä he ymmärrä, että vaikka se oma Sesse on kiltti, sille voi silti käydä huonosti. Kaikki koirat eivät ole yltiödiplomaattisia, ja vaikka olisivatkin, eivät suhteellisen sosiaalisetkaan koirat välttämättä suhtaudu suopeasti täysillä kohti juoksevaan vieraaseen koiraan.

Tämän postauksen tarkoituksena ei ole muuta kuin pohtia asiaa. Missä on vikaa, kun välillä tuntuu, että aggressiiviset irtokoirat ovat lähes arkipäivää? Pitäisikö asiaa lähteä spekuloimaan niin syvältä, kuin siitä, että Suomen laki sanoo, että koirien on oltava kytkettyinä. Monissa Euroopan maissa näin ei ole. Siellä ei myöskään ole tätä ongelmaa. Hihna ainakin omien havaintojeni perusteella rajoittaa koirien elekieltä, aiheuttaa jännitystä ja kärjistää helposti tilanteita. Hihnassa koirat eivät voi kommunikoida oikein. Tomo on tästä(kin) täydellinen esimerkki. Hihnassa se on aivan valmis käymään heti vastaantulijoiden kimppuun (oli tuttuja tai tuntemattomia), mutta vapaana ollessaan se on huomattavasti rennompi, kun pääsee lähestymään toisia omaan tahtiinsa.

Koska koirat ovat lähtökohtaisesti hihnassa, joidenkin taitojen kouluttamista on myös valitettavan helppo laiminlyödä. Ohittaminen kuuluu ehdottomasti niihin. Myönnän, itsekin olen monesti estänyt koiraa ainoastaan hihnalla juoksemasta vastaantulijoiden luokse. Näinhän asian ei tietenkään kuuluisi olla, vaan itsekin unelmoin koirista, joiden kanssa hihna olisi vain koriste, eikä sitä koskaan tarvitsisi kiristää. Toistaiseksi saan vain haaveilla...

Välillä mietin sitäkin, mitä niiden ihmisten päässä liikkuu, jotka pitävät koiriaan irti missä sattuu, tai jotka antavat koiriensa räyhätä kahdeksan metrin flexissä keskellä tietä, hyssytellen. Onko kyse taitamattomuudesta, vai piittaamattomuudesta, vai silkasta tyhmyydestä? Eivätkö ihmiset tiedä, kuinka kouluttaa koiraansa, eikö heitä kiinnosta, vai kuuluvatko he siihen kastiin, jonka mielestä koiria ei saa komentaa...

Tunnelmointia ... ja hiukan huumoria

Se kasvaa!

Kaedelta on lähtenyt ensimmäiset hampaat, huomasin eilen kun katsoin sen hampaita. Ylhäältä edestä on lähtenyt kaksi hammasta. Hampaiden katselu sujuu aika kivasti, ainakaan vastustelu ei ole niin kiivasta mitä aikoinaan Tomon kanssa. Toivottavasti kulmurien kanssa ei tule ongelmia. Puruinto on selvästi myös lisääntynyt, eli pian taitaa tulla niitä ihan oikeita hampaita tilalle. :)

Metsälenkkeilyä ja Joint Care -purupalat

Kävimme tänään metsälenkillä Husön metsissä. Paluu juurille, tavallaan, tuo on vanhimpia vapaanajuoksutuspaikkojamme, ja siellä aloimme käydä Tomon kanssa jo vuosi sitten. Täältä sinne on vielä lyhyempi ajomatkakin kuin Malmilta, niin äkkiähän sinne ajaa hurauttaa, jos ei ole ruuhkaa niin ei mene kuin vartti suuntaansa. Julkiset ei tuonne oikein kulje, mikä on toisaalta ihan hyvä, saa todennäköisemmin olla rauhassa, vaikka tuo onkin ns. "yleinen koiran vapaanapitopaikka", siellä käy paljon ihmisiä koirineen. Metsälenkistä raportoin lähinnä siksi, että ulkoilun taas kameraa, kun oli vielä valoisaa, ja pitkästä aikaa postauksessa on taas reilusti kuvia. :D

Kotimatkalla poikkesin lähikaupassa, ja siellä oli iso kärryllinen koirien puruluita ja herkkuja tarjouksessa 0,89 €/ kpl. Koska oli halpaa, oli pakko täydentää mm. raakanahkarullavarastoja, ja löysin kärrystä Pedigreen Joint Care -purupalojakin. Ostin kokeeksi Tomolle niitä, kolme pakettia, viimeiset. :D Sillähän ei ole mitään nivelvaivoja, mutta kun nuo olivat niin halpoja (normaalihinta huitelee siellä 4-6 eurossa/pakkaus) niin eipähän niiden syöttämisestä haittaakaan ole. Lisäksi löytyi mm. kuivattuja poron kylkiluutikkuja.

Silkkiturkki

Pennuilla on paljon hassuja tapoja, joista osa jää aina ajan myötä pois. Ajattelin kirjoittaa osan niistä nyt muistiin, jottei käy niin, että unohdan ne ajan myötä, kun pentu kasvaa.

Kun Kaede oli pienempi, se nukkui aina pääni vieressä, tyynyllä jos mahdollista. Se on aina heilutellut tassujaan paljon, minusta sekin on hirmuisen sympaattinen tapa, vaikka joskus olenkin saanut tassusta naamaan... Kaede myös jakelee innokkaasti pusuja, ja minusta on kovin ihanaa, kuinka se kiipeää syliin. Kun ihmiset menevät kyykkyyn, eikä Kaede silti ylety nuolemaan naamaa, se ei hyppää, vaan kiipeää antamaan pusuja.

Sellainen ei-niin-kiva tapa puolestaan on hyppiminen. Kaedella on valtava ponnistusvoima, se hyppää kevyesti lattialta tuolilla istuvan ihmisen syliin... Ennen se myös hyppäsi aina kun käsi meni ulkona namitaskuun, mutta se tapa on jo jäämässä pois. Se ei ensisijaisesti hypi ihmisiä vasten, vaan ennemminkin vain ilmaan. :D

Lisään tänne vielä yhden hauskan tavan, kun Kaedea rapsuttaa niin että se oikein nauttii, sillä on tapana alkaa kirputtaa, joskus ihmistä (sattuu!) tai joskus jotain ihan random kohdetta, Tomoa, tyynyä, vaatteita...

Vähän harmi, ettei minulla ole missään kirjoitettuna muistiin Tomon kivoja tapoja, kun se oli pentu. Nyt tuntuu vain siltä, että se on aina ollut tuollainen höyrypää...

Hei, unoha se!

Opettelimme Kaeden kanssa tänään "unohda"-käskyä, eli sitä, mikä monille on "jätä" tai "ei koske". Tai oikeastaan tänään liitimme harjoiteltuun asiaan käskysanan, aikaisemmin on jo opeteltu sitä, ettei saa ottaa mitään ilman lupaa. Tästä eteenpäin täytyy vain ahkerasti käyttää käskyä myös ulkona; Kaede on vasta nyt keksinyt poimia kaikenlaista suuhunsa, joten nyt onkin korkea aika opetella tämä käsky kunnolla!

Kaede alkaa olla jo melkein sisäsiistikin; voi mennä monta päivää, ettei tule yhtään tarpeita sisälle. Ulkona käydään 4-5 kertaa päivässä ja yöt tyttö pidättää melkein poikkeuksetta, vaikka nukkuisi pitkäänkin.

Kaede 3 kk

Kaede täytti tänään 3 kk. Sen kunniaksi käytiin eilen rokotuksilla Eläinklinikka Ahmassa, ihan mukava paikka oli, rauhallinen ja kiva. Sinne löytäminen oli kyllä oma taiteenlajinsa, ja jouduin soittamaan kysyäkseni lisäohjeita, joiden avulla sitten löysinkin perille. Ensi kerralla ehkä sitten löydän.

Kaede oli tosi reipas ja käyttäytyi hyvin, eläinlääkäri oli mukava ja asiallinen, ja ensimmäinen, joka ei missään vaiheessa tuputtanut koiralle nameja. Ei sillä, että namien tuputtamisessa olisi mitään pahaa.. mutta oli mukava nähdä, että asian voi hoitaa koiralle kivuttomasti ilmankin herkkupaloja. Kaede sai siis rokotuksen, ja sen lisäksi ell tarkisti silmät, jotka todettiin terveiksi. Neiti painoi punnituksessa 7,58 kg, se on iso tyttö jo. :D

Ruokapohdintaa

Olen löytänyt (luullakseni) vihdoinkin Tomolle täysin sopivan ruokintatavan. Se sisältää HauHau kana-riisi nappuloita reilu 2 desiä päivässä, ja lisäksi lihaa/kalaa/kananmunaa/maitotuotteita n. 400 grammaa. Ensinnäkin, kysyn itseltäni, miksi en ole aikaisemmin kokeillut HauHauta? Se on halpaa, sitä saa joka marketista, sen hinta-laatusuhde on erinomainen. Ehkä siksi, koska siinä on maissia? No, eipä tunnu haittaavan, vaikka vasta viikkohan sitä on täällä syöty.

Sitten kysyn itseltäni, että miksi ihmeessä, kun olen löytänyt sopivan oloisen ruokavalion, miksi koen tarvetta lähteä kokeilemaan, voisiko joku toimia paremmin? Miksi en voi olla tyytyväinen siihen, että nyt on löytynyt sopiva suhde lihalle ja nappuloille, sopiva nappula jne. Miksi minkään muun pitäisi toimia enää paremmin, kun nykyinen näyttää oikein hyvältä. Voisikohan se olla kaiken ydin, että en osaa pysyä yhdessä ja tietyssä, hyväksi havaitussa, vaan pyrin muuttamaan sitä asenteella "toimiskohan tämäkin". Vaikka kyllä minun pitäisi jo osata arvata, ettei toimi.

Tomon kohdalla ei auta yrittää nostaa kuivamuonan määrää puoleen ruokinnasta, koska se ei toimi. Sille ei auta syöttää yhdelläkään ruokintakerralla pelkkää nappulaa, koska sekään ei toimi. Sitä ei kannata yrittää laittaa barffille, koska se on ihan yhtä huonosti toimiva vaihtoehto. Sen kanssa olisi nyt vain parasta pysyä tässä yksinkertaisessa ruokavaliossa, ja olla tyytyväinen siihen. Tätä kirjoitan lähinnä itselleni muistutuksena, koska ennenpitkää koen taas halua kokeilla jotain uutta.

Ehkä olen yrittänyt aikaisemmin vain liian monimutkaisia asioita, ihmettelen oikeastaan, miksi meillä on ollut niin paljon ongelmia. Tomo voi kuitenkin syödä kaikkea, sen maha ei mene sekaisin hirven rustoluista, ei ydinluista, se voi ongelmitta syödä jauhelihakastikkeen jämät, se ei ole allerginen millekään, se sulattaa hyvin luut, sen ruokaan voi "lennosta" lisätä jotain uutta ilman pelkoa ripulista, se ei ole oksennellut herra ties kuinka pitkään aikaan. Eli oikeastaan se on melkoinen rautamaha.

Nyt voisi sanoa, että yksinkertainen lienee paras. Nykyinen ruokavaliohan on todella hyvin yksinkertainen; nappulaa, jatkeena reilusti lihaa ja joskus vähän puuroa. Lisäravinteita tarpeen mukaan, koska en usko, että 2 dl nappulaa päivässä antaa tarpeeksi ravintoaineita. Öljyjä silloin kuin muistaa. Raakanahkarullia vapaasti saatavilla, oikeita luita riittävän usein. Herkkuina kaikkea mahdollista. Ja tietysti ne omatkin mahdolliset ruoantähteet menee koiran kuppiin.

Kaedesta en sano mitään, se on rautamahainen pikku pentu, jonka maha ei ole vielä mennyt sekaisin mistään, ja jolle maistuu kaikki. Ruokinta noudattelee samanlaista kaavaa kuin Tomolla, nappulaa menee nyt suhteessa hieman enemmän, jotta pentu saa varmasti kaikki kasvuun tarvittavat ravintoaineet riittävissä määrin.

Leikkikavereita ja koirankarvalankaa

Tänään kävimme Kaeden kanssa tapaamassa Bettinaa ja hänen Nata-pentuaan. Kävelimme pienen lenkin, ja pennut leikkivät keskenään tosi nätisti, saivat olla vapaana ja painia ja juosta. Kaede oli ihan hiukkasen isompi, ei paljoa. Matkalla ohitimme monia koiria ja ihmisiäkin, ja Kaede käyttäytyi tosi hienosti. Heti, kun otin sen hihnaan, se käveli suurimman osan ajasta nätisti, eikä yrittänyt riekkua. Vapaana sitten temmelsivät kunnolla Natan kanssa.

Eilen ostin Kaedelle tiheäpiikkisen kamman. Siitä lähtee kyllä alusvillaa, joten nyt aion kammata sitä erityisen ahkerasti, jotta saan karvat talteen. Kun karvaa on tarpeeksi, aion kehrätä siitä lankaa. Kaedella ei ole vielä ainakaan kovin paksu tai pitkä turkki, joten siihen voi mennä aikaa... Mutta kiirehän ei tällaisen asian kanssa voi ollakaan. Enpä olisi uskonut olevani joskus iloinen siitä, että koirasta lähtee karvaa, ja vielä että oikein toivoisin sitä!

Autoilu on alkanut myös sujua tosi hyvin, Kaede lähinnä nukkuu takatilassa valjaissaan, eikä enää huuda. Se osaa myös jäädä autoon yksin. Autoilu on niitä asioita, joiden suhteen Tomosta on ollut hyötyä, se kun matkustaa mielellään autossa, niin Kaede on varmasti ottanut siitä mallia. Ensimmäiset kerrat kun vein sitä yksin autolla, se huusi taukoamatta, mutta kun se sitten matkusti joitakin kertoja Tomon kanssa, niin sen jälkeen se on rauhoittunut, ja tosiaan menee nykyään kerälle nukkumaan ja ajaessa voi melkein kuvitella, ettei siellä mitään koiraa olekaan.

Ulkokuvia!

Sain pitkästä aikaa vietyä kameran ja koirat samaan aikaan ulos, ja tässä on tulos. Kävimme nopeasti koirien kanssa eräällä pellolla, pakkasta oli jonkin verran, joten emme olleet kauaa, mutta kumpikin sai mukavasti juostua höyryjä pois.

Kaverukset

Kivuton uusivuosi ja väsynyt perhe

Uusivuosi meni meillä rennoissa tunnelmissa ystävien luona, pienellä porukalla, ja toki koirat mukana. Kukaan ei ihmeemmin reagoinut paukkuihin, ja Tomokin rentoutui lopulta makaamaan ja käyttäytyi muutenkin tosi kivasti. Kaede oli oma reipas ja vaivaton itsensä, enkä voi lakata ihastelemasta sen tasapainoista luonnetta.

Ja kyllä vaan kyläily on koirille hirmu väsyttävää. Kumpikin karvalapsi on vain nukkunut sen jälkeen, kun tulimme kotiin, alkuillasta. Kävimme Tomon kanssa pitkällä lenkillä, Kaede sai jäädä kotiin nukkumaan. Muuten olemme ottaneet rennosti, nyt kun siihen on mahdollisuus, eikä tarvitse lähteä minnekään. Joululomalla olemme viettäneet melko aktiivista elämää ja koirat ovat päässeet mukaan moneen paikkaan, etenkin Kaeden olen pyrkinyt ottamaan mukaan aina kun mahdollista, Tomo on jäänyt vähän useammin kotiin, koska on niin paljon eläväisempi ja sillä ottaa aina aikansa, ennen kuin se rauhoittuu vieraaseen paikkaan, jos ollenkaan.

Kaede kasvaa huimaa vauhtia. Se on jo mennyt Timi-sheltin ohi painossa, vaikka näyttää paljon pienemmältä. Tämänpäiväisen punnituksen mukaan Kaede painaa nyt vähän reilu 6,5 kiloa, ja ikää on siis nyt 12 viikkoa. Säkäkorkeutta on varmaan n. 35 cm, eli aika sopivan kokoinen tyttö. Luulen, että Kaedesta tulee noin 20-kiloinen, vähän alle ehkä ennemmin kuin vähän yli, mutta tämä on vain spekulointia.