Ravistaa

Minulle linkattiin tällainen, kuvat olivat minusta hauskoja, joten ajattelin jakaa sen teidänkin kanssanne. Kuvat ovat siis koirista, jotka, noh.. ravistavat. :D

Ravistaa!

Ollessani Puolassa...

Uusia lenkkimaastoja

Napin kanssa maastoillessani olen löytänyt koko joukon uusia, potentiaalisia lenkkimaastoja koirillekin. Tuolla tulee erittäin harvoin ketään vastaan, metsää ja lääniä riittää, on ihania polkuja vaikka millä mitalla, hiekkakuoppia, mäkiä kiipeilyyn, ja hiekkateitä, jotka käytännössä ovat autottomia. Viimeksi kävimme katsastamassa pari metsäpolkua tuolla, ja 1,5 h lenkin jälkeen (vapaana, tietysti) koirat olivat niin tyytyväisiä, kun olivat saaneet purkaa energiaansa, että ne nukkuivat autossa, kun kävin vielä Napin kanssa maastossa! Mikä tässä sitten on niin hienoa, no tietysti se, että kun käyn tuolla muutenkin, niin saan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. ;) Voin tehdä ensin koirien kanssa lenkin, jonka jälkeen ne odottavat tyytyäisinä autossa, ja sitten voin rauhassa ratsastaa tai puuhastella mitä ikinä Napin kanssa. :) Sitten niitä kuvia!

Tallikoiria

Olen taas alkanut käydä tallilla. Käyn Sipoossa vuokraamassa pientä lämminveriruunaa, Nappia. Nappi on vielä aika nuori, mutta kiltti ja mukava maastokaveri, jonka kanssa voi köpötellä metsässä tai painaa täysiä hiekkateitä pitkin, tai vaikka hypätä pieniä esteitä. Mutta mikä onkaan parempaa, kuin maastolenkki hevosen kanssa? No tietysti maastolenkki hevosen ja koiran kanssa!

Keskiviikkona toteutin pitkäaikaisen haaveeni, ja otin Tomon mukaan maastoretkelle. Ei se viisasta ollut, mutta meni tosi hyvin. Tomohan on vanha konkari tallikoirana, kun se kulki pentuna mukananani tallilla, eli se osaa ja tietää miten hevosten kanssa ollaan. En vain lakkaa hämmästelemästä sitä, kuinka hyvin se toimiikaan hevosten kanssa. Jotenkin Tomolla on sellainen terve kunnioitus hevosia kohtaan, se väistää niitä tarkkaan ja varoo, mutta ei pelkää. Niin kuin nyt niin paljon isompaa elukkaa on syytäkin kunnioittaa ja väistää.

Aluksi Tomoa vähän jännitti, mutta nopeasti sille palautui mieleen, että mikäs juttu tää nyt olikaan, ja se rauhoittui. Maastossa alku- ja loppumatkan talutin, mutta muuten mentiin ihan normaali maasto, käveltiin metsässä, missä Tomo juoksi edellä, ja otettiin ravia hiekkateillä, jolloin Tomo juoksi yleensä vähän matkaa edellä, mutta asettui sitten Napin taakse tai sivulle juoksemaan. Hevosen hidaskin ravi on kyllä koiralle aikamoinen vauhti, huomasin sen, mutta hyvin Tomo jaksoi. Ja se totteli hienosti vaikka olin ratsailla, mitä en kyllä olisi uskonut... Vaikka toisaalta, tuollainen Tomo on, se hyväksyy aika nopeasti kaikenlaiset uudet asiat, kuten nyt vaikka sen, että metsälenkillä olenkin hevosen selässä ja heittelen sille palkkanamit maahan. Kerran sain jopa annettua sille namin kädestä, kun hiukan kurotin.

Talli on myös siitä mielenkiintoinen ympäristö, että siellä Tomo mm. ignooraa toiset koirat hyvin helposti. Se ei nytkään välittänyt kahdesta haukkuvasta koirasta mitään, jotka siis kuuluvat tallin kalustoon, mutta ovat vain talon pihan puolella, eli eivät tule itse tallirakennukseen tai tallipihalle. Tomo ehkä katsoi niitä, harkitsi "räyhäisinkö..??" ja päätti olla räyhäämättä. Hihnaa pitkin tunsin, että sen teki kyllä mieli vähän aukoa päätä, mutta se päätti olla tekemättä sitä, ja sen jälkeen ignoorasi koko koirat, ei katsonut sinne päinkään.

Kaede vielä vähän pelkää hevosia. Sitä kiinnostaa hirveästi, mutta koko koira aivan tärisee jännityksestä. Kaede tuli kyllä itse haistamaan hevosta, mutta jos Nappi vähän liikahti, niin piti paeta monta metriä. Samoin Kaede saattoi tulla itse haistelemaan Napin turpaa, mutta samalla se haukkui ja näykki ilmaa yrittääkseen pitää hevosen kauempana... Mennee siis vielä hetki, ennen kuin Kaede pääsee mukaan maastoon. Ja missään nimessä ikinä koskaan, en ota kuin yhden koiran mukaan maastoon! ;)

Vielä on kesää jäljellä

Vähän aikaa sitten odotin innoissani syksyä, nyt melkein tekisi mieli kelata vähän taaksepäin ja palata kesään. Vaikka syksy on ihana, niin jotenkin kesän loppuminen on aina vähän haikeaa. Kävinkö vain niin ja niin monta kertaa uimassa? Eikö minulla tänäkään kesänä ollut romanssia? Enkö ostanut kertaakaan jäätelöä kioskista? Ja niin edelleen. Vaikka oikeasti olen kuitenkin nauttinut kesästä täysin siemauksin, niin kuin nyt vain voi nauttia.

Kesä on ollut aivan ihana. Vaikka kävinkin liian vähän uimassa, eikä minulla ollut kesäromanssia. Tein ihania lenkkejä koirien kanssa, tein muutaman loistavan reissun niin kotimaassa kuin ulkomaillekin. Söin jäätelöä, vaikken kioskista (kallista!) ja muistelen lämmöllä tätä(kin) kesää. Ja päivittelen sitä, kuinka nopeasti aika kuluu. Ihan hetki sittenhän oli kevät, sitä ennen oli talvi. Talvesta tuntuu olevan jo ikuisuus, mutta vastahan oli kevät?! Mihin aika oikein on mennyt?

Nyt on elokuun puoliväli. Alle kahden kuukauden päästä on lokakuu, ja Kaede täyttää vuoden. Jos ei mikään muu, niin se kertoo ajan kulumisesta. Muistan edelleen kovin elävästi sen päivän, kun Kaede tuli kotiin. Silloin satoi lunta, ja muistan, että ajomatka oli pitkä ja pimeä. Kaede oli aivan pieni, ja se halusi kiivetä olkapäälleni. Jo silloin se sai lempinimen apina, kun se niin kovasti oli kiipeämässä. :D

Kuitenkin kesää on vielä hetki jäljellä, vaikka elänkin jo syksyä. Nyt on ehkä se kaikkein ihanin aika vuodesta, kun on ikään kuin kesä ja syksy samaan aikaan. Sen huomaa siitä, että näihin aikoihin minun tekee aina mieli tehdä KAIKKEA. Haluan aloittaa uusia harrastuksia koirien kanssa, tehdä pitkiä metsälenkkejä, käydä tallilla, ottaa vastuutehtäviä jossain yhdistyksessä, alan säätää koirien ruokintaa, tavata ihmisiä, järjestää käsityöiltoja... Ja niin edelleen. Kai se liittyy jotenkin siihen, että "kesäloman" jälkeen on valtavasti energiaa, kun on slööbaillut niin paljon.

Tässä postauksessa ei ollut yhtään mitään järkeä, mutta joskus näinkin päin. Joskus on kivaa olla vaan ihan rehellisesti pihalla. Pahoittelut sekavuudesta siis. :D Hyvää loppukesää/alkusyksyä!

Lisää reissaamista (ilman koiria)

Ei ne reissut tähän lopu... Olin Puolassa, ja sillä välin koirat olivat hoidossa vanhemmillani, ennen Puolanmatkaa taas oli Ropecon ja ties mitä kiireitä, joten päivittely on vähän jäänyt. Kuitenkin nyt olen taas palannut arkeen (henkisestä puolesta ei puhuta) ja blogin päivittely toivottavasti taas jatkuu entiseen malliin. Tässä vähän kuvia eräältä lenkiltä ennen kaikenmaailman kiireitä.