Lisää koiraloistuja, jotka taas avaavat hiukan enemmän sitä, millainen suhde ihmisellä ja koiralla oli ennen muinoin. Pengoin hieman arkistoja. Vain hieman, ja hyvin suppeasti, mutta tässä lyhyt katsaus siihen, mitä koira merkitsi entisaikojen ihmisille.
Koira on ollut ennen kaikkea hyötyeläin, sitä on käytetty metsästyksessä ja vahtikoirana. Suomessa ja muualla Pohjolassa koirat ovat olleet enimmäkseen paksuturkkisia, pystykorvatyyppisiä koiria, kuten lapinkoirat ja erilaiset metsästyspystykorvat. Paksu turkki on ollut elinehto kylmissä olosuhteissa, ja koirat ovat oletettavasti olleet pieniä ravinnon niukkuuden vuoksi. Lämpimissä maissa on ollut vinttikoiratyyppisiä koiria, ja suuria, laumanvartijatyyppisiä koiria lienee myös ollut monin seuduin sekä etelässä että pohjoisessa.
Koska koira on ollut metsästyskumppani ja vahti, voidaan ehkä olettaa, että se on ollut enemmän "miesten eläin" kuin naisten; miehet ovat käyneet metsällä. Vasta 1800-luvulla Suomessa koiria on alkanut olla lemmikkeinä, muualla toki aikaisemmin, esimerkiksi Kiinassa jo 1000-luvulla. Eurooppaan ensimmäiset sylikoirat tulivat 1500-luvulla.
Koiran sanoja
b.
Penu pieni koiraseni,
Aina harras haukkujani,
Tule minun turvikseni,
Metsolahan mennessäni;
Vieri koirani keränä,
Kylän kukka kuulusana,
Kule pellavaskupona,
Itse mie kulen kuvana,
Itse lennän kyyhyläisnä,
Sukset mustina matoina.
Sinä koirani komein,
Juoksuttele, jou'uttele,
Viilettele viitamaita,
Ahomaita aukeita;
Juokse sunna suuret korvet,
Karhuna lehot leveät,
Vaan ele havuja hauku,
Ele lehviä lekuta,
Hauku lehvän lekkujia,
Havukuusen kukkujia,
Ett' ei naiset naurahtaisi,
Piiat pilkan pistelisi,
Urhot urahtelisi,
Partasuut pahoin puhuisi.
c.
Mi on kumma koirallani,
Haire haukkujaisellani,
Kun ei koira kohti hauku,
Penu oikein osoa;
Ku on koirani kokenut,
Mikä hallin haittaellut,
Olisko katsottu kateihin,
Silmin kieroin keksittynä,
Kun tuo haukkuvi havuja,
Lehviä lekuttelevi?
En mä kuusia kumarra,
Havulatvoja halaja,
Kuusen kukkia kumarran,
Hyväelen hyötöpuita.
Koiraa kiihottaissa
c.
Louhi Pohjolan emäntä,
Pohjan akka harvahammas,
Tule lastas päästämähän,
Poikoas kerittämähän,
Ota sulku koiran suusta,
Haitta haukun hampahista,
Kapu kielen kantimesta,
Sieni koiran sieramista,
Jotta koiran kohti juosta,
Penun oikein osata,
Koiran juosta korven pohjat,
Sapakon salot samota!
Koiraa vaikistaissa.
a. Pohjan ukko, Pohjan akka,
Pohjan entiset eläjät,
Sukin suuta sulkemahan,
Penun kieltä pettämähän,
Ett' ei koirani erehy,
Hairaha rahan takia,
Ei hauku joka havua,
Joka lehveä lekuta!
En minä elä havuilla,
Enkä lehvillä lihoa,
Elän lehvän leikkujoilla,
Havun alla astujilla.
Spondyloosi
1 viikko sitten