Ei meitä yksi aita pidättele

Kävin tänään koirien kanssa iltalenkillä, katsastin paikallisen pulkkamäen (liukas on), ja ajattelin poiketa koirapuistoon kotimatkalla, kun koirat olivat vähän hepuleissa ja vaikuttivat kovin energisiltä. Vaan puiston portilla meitä odotti epämiellyttävä yllätys, nimittäin portti oli jäätynyt kiinni. Todella jäätynyt, se ei hievahtanutkaan vaikka yritin väkivalloin sitä pakottaa liikkumaan. Hetken aikaa mietin mitä tehdä, joku mies koiransa kanssa olisi halunnut puistoon myös, mutta jatkoivat sitten matkaa, kun kerroin, että portti on jäätynyt kiinni...

Miehen ja koiransa mentyä ohi, päätin, että eihän meitä yksi vaivainen jäätynyt portti pidättele. Nostin Kaeden aidan yli, ja pienellä avustuksella Tomokin pääsi toiselle puolelle. Varmaan se pystyisi hyppäämäänkin tuollaisen reilun metrin korkuisen aidan yli, mutta se on vähän arkajalka isojen esteiden suhteen, eikä mielellään hyppää. Joten sitä piti vähän työntää... Puistossa nuo vähän juoksivat, mutta alusta olikin yllättävän liukas, joten kovin kauaa en kestänyt katsoa noiden juoksua, vaan lähdimme pahimpien höyryjen purkauduttua pois. Sieltä mistä aita on matalin tietysti...!

Pienten puolella oli samaan aikaan ilmeisesti joku enkkubullikokoontuminen, mahtoi heillä olla ihmeteltävää, kun toiset kiipeävät aitojen yli... :D Ihan hauskaahan se oli. Joo, Tomon antura on parantunut, ja sillä on nyt vähän energiaa varastossa. Melkein joka lenkin jälkeen on tullut hepuli... Mutta eiköhän se tästä taas.