Kännykkäkameran uumenista

Sain vihdoinkin hankittua johdon, jolla saan kuvat kännykästä tietokoneelle. Kauhean montaa kuvaa en ole tuolla kameralla ottanut, mutta olipahan siellä muutamia ihan kivoja kuvia.

Tomo ja Kaede nukkuvat harvoin kasassa, tai edes kovin lähekkäin. Siksi minusta on jotenkin erityisen hienoa, aina kun niin tapahtuu. Kumpikaan ei ärhentele, jos toineen tulee lähelle nukkumaan, mutta siis sellaista ei vain tapahdu. Paitsi joskus.

Kerran tullessani kotiin minua kohtasi tällainen näky. Laatikko oli kauniisti syöty kirjojen ympäriltä, sisältöön ei ollut koskettu lainkaan!

Tomoon iski laiskuus, eikä se jaksanut nousta ylös edes syömistä varten... Käyhän se noinkin!

Kaede ja Kaeden kieli.

Rauhallista syyspäivän viettoa

Muita nelijalkaisia ystäviä

Enpä ole hetkeen kuvannut vain valokuvaamisen vuoksi, joten tänään reipastuin ja otin kameran tallille mukaan. Päivä oli vähän harmaa, mutta kivoja kuvia tuli silti. Hevoset ovat koiriin verrattuna niin kovin kiitollisia kuvattavia, kun ne liikkuvat kovin rauhallisesti ja saattavat jopa vain pysytellä paikoillaan pitkiä aikoja, joten kuvaajalla on aikaa tarkentaa ja säätää, siinä missä koirien kanssa on oltava salamannopea. Kuvissa esiintyvät Nappi (viimeisessä ja kahdessa ensimmäisessä kuvassa) ja Napin tallikaverit.

Koirarotuhaaste

Bongasin haasteen Javan, Nelen ja Linan blogista, ja ajattelin ajankulukseni itsekin kirjoitella kymmenen suosikkikoirarotua. Mukana ei saa olla niitä rotuja, joita jo omistaa, eli dalmatialainen on poissa laskuista (jos se nyt päätyisi listalle muutenkaan :D).

1. Silkkivinttikoira
Siinä on kaikki - sopivan kokoinen, pitkäkarvainen vinttikoira. Samaa kätevää kokoluokkaa kuin whippetit, mutta säänkestävämmällä karvalla, joten pakkasillakin voisi huoletta ulkoilla. Kaikesta lukemastani päätellen myös terveys on varsin hyvällä mallilla, ja luonne samoin.

2. Saluki
Salukeista se innostus vinttikoiriin lähti, ja salukissa on edelleen sitä jotain. Ei sitä voi sen paremmin selittää.

3. Afgaaninvinttikoira
Jos olisi aikaa ja rahkeita hoitaa turkkia, niin afgaani olisi ihana. Niissä on sitä samaa jotain, mitä salukeissa.

4. Australianpaimenkoira
Mennäänpä hiukan toiseen ääripäähän noista vinttikoirista. :D Jos aika riittäisi aktiiviselle harrastuskoiralle, niin hankkisin aussien. Jotenkin paimenkoirista viehättää nimenomaan aussie kaikilta ominaisuuksiltaan.

5. Tiibetinmastiffi
Kunnioitettavia otuksia. Jos minulla olisi tarjota tiibetinmastiffille töitä, saisi sellainen ilomielin muuttaa lauman jatkoksi, todella vaikuttavia koiria, olematta kuitenkaan laumanvartijoita ihan sieltä "kovimmasta" päästä, ainakin tällaisen käsityksen olen saanut.

6. Kiinanharjakoira, puuterihuisku
Jos hankkisin joskus pikkukoiran, ja minulla olisi aikaa hoitaa turkkia... :D Pienistä seurakoirista kiinanharjakoira miellyttää etenkin ulkonäöllisesti paljon, ja siis nimenomaan karvallisena versiona.

7. Tiibetinspanieli
Kaikin puolin helppoja ja miellyttäviä pikkukoiria, sopisi seurakoiran rooliin erinomaisesti. Terveitä, pitkäikäisiä, mukavaluonteisia, eivät vaadi mitään ihmeellisyyksiä.

8. Akita
Luonteeltaan mahtavia otuksia, ja ulkonäöllisesti myös vaikuttavia. Terveys näissä huolettaa, mutta jos onnistuisi saamaan luonteeltaan yhtä helmen yksilön, mitä kaverini koira Sisu on, niin se olisi mahtavaa.

9. Irlanninsusikoira
Irlis on äitini suosikkikoirarotuja, joten olen ehkä korruptoitunut, mutta ei se mitään. Ihania lempeitä jättiläisiä, miten näitä voi olla rakastamatta?

10. Whippet
Sopiva koko, mukava luonne, monipuoliset harrastusominaisuudet ja hyvä terveys. Karvaa on vähän turhan vähän, mutta jotenkin salakavalasti whippetit ovat minut hurmanneet, vaikka joskus ne olivat minusta varsin epäkiinnostavia ja tylsiä.

Loppua kohden perustelut alkaa vähän ontua, koska minun oli vaikea saada kasaan kymmentä rotua... :D

Pukkisaaren muinaismarkkinat

Kuvan (c) Maria von Hertzen

Viikonloppuna Pukkisaaressa pidettiin muinaismarkkinat. Olin paikalla perjantaina ja autoin vähän markkinoiden rakentamisessa, lauantaina hengasin koko päivän saaressa. Sunnuntainakin olin paikalla, mutta se ei ole tämän postauksen kannalta olennaista. :D Otin Kaeden mukaani perjantaina ja lauantaina. Tomo sai jäädä kotiin lepäämään, kun se oli taas perjantaina minun ja Napin kanssa maastossa. Eikä Tomo muutenkaan ole niin kotonaan tuollaisissa paikoissa, missä on paljon hälinää, se todellakin hiukan stressaa, eikä osaa rauhoittua kunnolla.

Joten olin siis markkinoilla yhden koiran kanssa. Enkä voi kuin kehua Kaedea! Perjantaina se sai hengata saaressa enimmäkseen vapaana, ja siellä se touhusi, rakasti kaikkia tapansa mukaan, ei varastanut ruokia, ja oli kuin kotonaan. Illan tullen kun istuimme nuotion ympärillä, Kaede kävi viereeni lepäämään lampaantaljalle, ja kotiin päästyämme se kävi saman tien nukkumaan. Lauantaina markkinoiden aikaan pidin koiraa remmissä, välillä jouduin tosin pitkäksikin aikaa jättämään Kaeden jonkun toisen hoiviin, mutta hyvinhän neiti käyttäytyi, ei huutanut perääni ja oli muutenkin nätisti. :)

Itse kävin mm. taistelunäytöksessä vähän tappelemassa, ja pidin ystäväni kanssa lapsille (ja vähän vanhemmillekin) jousiammuntaa. Markkinoilla oli tietysti myös myyjiä, joilla oli kaikenlaista tavaraa, kasvivärjättyjä lankoja, nahkalaukkuja, turkiksia, lautanauhoja, taonnaisia... Itse en ostanut mitään tosin. Paikalla oli myös livemusiikkia (Ancient Beat Cult ja Räikkä) ja jonkunlaisia perinneleikkejä, taistelunäytöksiä sekä soturikilpa.

Täytyy myös mainita siitä, kuinka paikalla oli vanhempiensa mukana pieni Peppi-vauva, jonka mielestä Kaede oli aivan ylitsepääsemättömän mahtava. Tyttö rupesi hihkumaan ilosta joka kerta kun näki Kaeden, ja halusi kovasti koskea koiraan, huitomisen ja kiljunnan säestyksellä. Kaede ei tosin ollut ihan varma, oliko tämä pieni tyttölapsi niin mahtava, nätisti Kaede kyllä haistoi Pepin kasvoja ja taisi vähän nuolaistakin, mutta oli sitten sitä mieltä, että josko voisi mennä pois. Kaksi vähän vanhempaa tyttöä myös muistivat Kaeden olevan "se ihana koira", ja joka kerta ohikulkiessaan jäivät silittämään. :)

Illan tullen, kun markkinat suljettiin yleisöltä, maisteltiin vähän simaa ja osa porukasta joi vähän enemmänkin alkoholia. Päästin Kaeden vapaaksi, ja se sai vielä hiukan lisää kehuja lunkista asenteestaan. Itsekään en voi kuin ihmetellä, miten koira onkin niin kotonaan tuollaisessa paikassa. Täysin varauksetta se antoi kaikenlaisten ihmisten silittää, nostella syliin, ja olisi ollut myös jokaisen paikalle tulleen koiran kaveri. Ja malttoi rauhoittua kun sen aika oli, kävi kivasti lepäämään viereeni. Aivan myöhään illalla Kaede tosin paria ihmistä haukkui, mutta uskalsi kuitenkin mennä haistamaan lopulta. Ehkä neiti oli jo vähän väsähtänyt siinä vaiheessa myös, mutta ei voi kyllä muuta kuin kehua pienen koiran käytöstä markkinoilla. Mistä löytää lisää Kaedeja?