Muita nelijalkaisia ystäviä

Enpä ole hetkeen kuvannut vain valokuvaamisen vuoksi, joten tänään reipastuin ja otin kameran tallille mukaan. Päivä oli vähän harmaa, mutta kivoja kuvia tuli silti. Hevoset ovat koiriin verrattuna niin kovin kiitollisia kuvattavia, kun ne liikkuvat kovin rauhallisesti ja saattavat jopa vain pysytellä paikoillaan pitkiä aikoja, joten kuvaajalla on aikaa tarkentaa ja säätää, siinä missä koirien kanssa on oltava salamannopea. Kuvissa esiintyvät Nappi (viimeisessä ja kahdessa ensimmäisessä kuvassa) ja Napin tallikaverit.

Pukkisaaren muinaismarkkinat

Kuvan (c) Maria von Hertzen

Viikonloppuna Pukkisaaressa pidettiin muinaismarkkinat. Olin paikalla perjantaina ja autoin vähän markkinoiden rakentamisessa, lauantaina hengasin koko päivän saaressa. Sunnuntainakin olin paikalla, mutta se ei ole tämän postauksen kannalta olennaista. :D Otin Kaeden mukaani perjantaina ja lauantaina. Tomo sai jäädä kotiin lepäämään, kun se oli taas perjantaina minun ja Napin kanssa maastossa. Eikä Tomo muutenkaan ole niin kotonaan tuollaisissa paikoissa, missä on paljon hälinää, se todellakin hiukan stressaa, eikä osaa rauhoittua kunnolla.

Joten olin siis markkinoilla yhden koiran kanssa. Enkä voi kuin kehua Kaedea! Perjantaina se sai hengata saaressa enimmäkseen vapaana, ja siellä se touhusi, rakasti kaikkia tapansa mukaan, ei varastanut ruokia, ja oli kuin kotonaan. Illan tullen kun istuimme nuotion ympärillä, Kaede kävi viereeni lepäämään lampaantaljalle, ja kotiin päästyämme se kävi saman tien nukkumaan. Lauantaina markkinoiden aikaan pidin koiraa remmissä, välillä jouduin tosin pitkäksikin aikaa jättämään Kaeden jonkun toisen hoiviin, mutta hyvinhän neiti käyttäytyi, ei huutanut perääni ja oli muutenkin nätisti. :)

Itse kävin mm. taistelunäytöksessä vähän tappelemassa, ja pidin ystäväni kanssa lapsille (ja vähän vanhemmillekin) jousiammuntaa. Markkinoilla oli tietysti myös myyjiä, joilla oli kaikenlaista tavaraa, kasvivärjättyjä lankoja, nahkalaukkuja, turkiksia, lautanauhoja, taonnaisia... Itse en ostanut mitään tosin. Paikalla oli myös livemusiikkia (Ancient Beat Cult ja Räikkä) ja jonkunlaisia perinneleikkejä, taistelunäytöksiä sekä soturikilpa.

Täytyy myös mainita siitä, kuinka paikalla oli vanhempiensa mukana pieni Peppi-vauva, jonka mielestä Kaede oli aivan ylitsepääsemättömän mahtava. Tyttö rupesi hihkumaan ilosta joka kerta kun näki Kaeden, ja halusi kovasti koskea koiraan, huitomisen ja kiljunnan säestyksellä. Kaede ei tosin ollut ihan varma, oliko tämä pieni tyttölapsi niin mahtava, nätisti Kaede kyllä haistoi Pepin kasvoja ja taisi vähän nuolaistakin, mutta oli sitten sitä mieltä, että josko voisi mennä pois. Kaksi vähän vanhempaa tyttöä myös muistivat Kaeden olevan "se ihana koira", ja joka kerta ohikulkiessaan jäivät silittämään. :)

Illan tullen, kun markkinat suljettiin yleisöltä, maisteltiin vähän simaa ja osa porukasta joi vähän enemmänkin alkoholia. Päästin Kaeden vapaaksi, ja se sai vielä hiukan lisää kehuja lunkista asenteestaan. Itsekään en voi kuin ihmetellä, miten koira onkin niin kotonaan tuollaisessa paikassa. Täysin varauksetta se antoi kaikenlaisten ihmisten silittää, nostella syliin, ja olisi ollut myös jokaisen paikalle tulleen koiran kaveri. Ja malttoi rauhoittua kun sen aika oli, kävi kivasti lepäämään viereeni. Aivan myöhään illalla Kaede tosin paria ihmistä haukkui, mutta uskalsi kuitenkin mennä haistamaan lopulta. Ehkä neiti oli jo vähän väsähtänyt siinä vaiheessa myös, mutta ei voi kyllä muuta kuin kehua pienen koiran käytöstä markkinoilla. Mistä löytää lisää Kaedeja?

Tallikoiria

Olen taas alkanut käydä tallilla. Käyn Sipoossa vuokraamassa pientä lämminveriruunaa, Nappia. Nappi on vielä aika nuori, mutta kiltti ja mukava maastokaveri, jonka kanssa voi köpötellä metsässä tai painaa täysiä hiekkateitä pitkin, tai vaikka hypätä pieniä esteitä. Mutta mikä onkaan parempaa, kuin maastolenkki hevosen kanssa? No tietysti maastolenkki hevosen ja koiran kanssa!

Keskiviikkona toteutin pitkäaikaisen haaveeni, ja otin Tomon mukaan maastoretkelle. Ei se viisasta ollut, mutta meni tosi hyvin. Tomohan on vanha konkari tallikoirana, kun se kulki pentuna mukananani tallilla, eli se osaa ja tietää miten hevosten kanssa ollaan. En vain lakkaa hämmästelemästä sitä, kuinka hyvin se toimiikaan hevosten kanssa. Jotenkin Tomolla on sellainen terve kunnioitus hevosia kohtaan, se väistää niitä tarkkaan ja varoo, mutta ei pelkää. Niin kuin nyt niin paljon isompaa elukkaa on syytäkin kunnioittaa ja väistää.

Aluksi Tomoa vähän jännitti, mutta nopeasti sille palautui mieleen, että mikäs juttu tää nyt olikaan, ja se rauhoittui. Maastossa alku- ja loppumatkan talutin, mutta muuten mentiin ihan normaali maasto, käveltiin metsässä, missä Tomo juoksi edellä, ja otettiin ravia hiekkateillä, jolloin Tomo juoksi yleensä vähän matkaa edellä, mutta asettui sitten Napin taakse tai sivulle juoksemaan. Hevosen hidaskin ravi on kyllä koiralle aikamoinen vauhti, huomasin sen, mutta hyvin Tomo jaksoi. Ja se totteli hienosti vaikka olin ratsailla, mitä en kyllä olisi uskonut... Vaikka toisaalta, tuollainen Tomo on, se hyväksyy aika nopeasti kaikenlaiset uudet asiat, kuten nyt vaikka sen, että metsälenkillä olenkin hevosen selässä ja heittelen sille palkkanamit maahan. Kerran sain jopa annettua sille namin kädestä, kun hiukan kurotin.

Talli on myös siitä mielenkiintoinen ympäristö, että siellä Tomo mm. ignooraa toiset koirat hyvin helposti. Se ei nytkään välittänyt kahdesta haukkuvasta koirasta mitään, jotka siis kuuluvat tallin kalustoon, mutta ovat vain talon pihan puolella, eli eivät tule itse tallirakennukseen tai tallipihalle. Tomo ehkä katsoi niitä, harkitsi "räyhäisinkö..??" ja päätti olla räyhäämättä. Hihnaa pitkin tunsin, että sen teki kyllä mieli vähän aukoa päätä, mutta se päätti olla tekemättä sitä, ja sen jälkeen ignoorasi koko koirat, ei katsonut sinne päinkään.

Kaede vielä vähän pelkää hevosia. Sitä kiinnostaa hirveästi, mutta koko koira aivan tärisee jännityksestä. Kaede tuli kyllä itse haistamaan hevosta, mutta jos Nappi vähän liikahti, niin piti paeta monta metriä. Samoin Kaede saattoi tulla itse haistelemaan Napin turpaa, mutta samalla se haukkui ja näykki ilmaa yrittääkseen pitää hevosen kauempana... Mennee siis vielä hetki, ennen kuin Kaede pääsee mukaan maastoon. Ja missään nimessä ikinä koskaan, en ota kuin yhden koiran mukaan maastoon! ;)

Apuvälineet koirakoulutuksessa

Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun minua on kehotettu hankkimaan Tomolle kuristuspanta tai kuonopanta, kun se säntäilee ympäriinsä hihnassa. Ensimmäisen kerran näin kävi, kun Tomo taisi olla vajaat 10 kk. Käytin sillä silloin leveää vinttikoirapantaa (niin kuin nykyäänkin enimmäkseen teen), koska ajattelin sen olevan parempi niskalle, kun tulee äkkinykäyksiä. Arvostukseni kyseistä kouluttajaa kohtaan laski huomattavasti sen jälkeen, kun hän kehotti minua hankkimaan koiralle kuristusketjun. Ensinnäkin minä en osaisi varmasti käyttää ketjua oikein, ja toiseksi miten koira voi osata kävellä ketjupannan kanssa oikein, jos ei omistajakaan tiedä miten välinettä käytetään. Kehno vertaus naksuttimeen - ei koira voi oppia mitään, jos kouluttaja ei osaa naksuttaa oikeassa kohdassa.

Apuvälineitähän ovat oikeastaan myös ihan tavallinen panta/valjaat ja hihna. Mutta koska Suomen laki sanoo, että kaikkien koirien on oltava kytkettyinä, ei perushihnaa yleensä ajatella apuvälineenä, vaikka se on nimenomaan sitä. Sormet ja varpaat ei riitä laskemaan niitä kertoja, kun olen käyttänyt hihnaa estääkseni koiriani menemästä satunnaisen objektin luokse. Tässä kirjoituksessa kuitenkin käsittelen apuvälineinä niitä muita vermeitä, jotka otetaan käyttöön, kun peruspanta, perusvaljaat ja perushihna eivät riitä koiran hallintaan.

Minulle on hevospuolelta jäänyt käsitys, että apuvälineitä ei saa käyttää, ennen kuin osaa ratsastaa ilman. Aloittelijalle ei laiteta kannuksia jalkaan, eikä aloittelijan ratsulle pueta kankikuolaimia tai gramaaneja, koska hän ei vielä osaa ratsastaa niiden kanssa. Hevosten kanssa on kuitenkin hieman eri asia, koska lähtökohtaisesti esimerkiksi ratsastuskoulun hevoset ovat hallittavissa ihan nivelkuolaimilla. Kankikuolaimet ja apuohjat (lukuunottamatta kumichambonia ja martingalia) ovat hienosäätöä. Eikä aloittelijaa laiteta hevosen selkään, joka ei ole hallittavissa yksinkertaisilla suitsilla. Ja jos nipotetaan, niin ei hevosta niillä suitsilla hallita...

Koirien suhteen taas.. Noh, ensinnäkin hevosia yleensä kouluttavat ihmiset, jotka tietävät mitä tekevät. Ei kukaan hanki varsaa vailla minkäänlaista kokemusta. Yleensä ensimmäiseksi omaksi hevoseksi ei hankita kouluttamatonta varsaa, vaan yleensä ns. valmis paketti. Koiran taas voi hankkia kuka vain, minkä tahansa rotuisen ja kuinka ongelmaisen kodinvaihtajan tahansa, vailla minkäänlaista kokemusta. Näettekö eron?

En suinkaan yritä väittää, että kaikki koirillaan apuvälineitä käyttävät ovat kokemattomia tai ovat hankkineet liian vaikean koiran. Mutta usein apuvälineitä tarjotaan liian helposti. En halua hankkia Tomolle kuonopantaa, koska se ei poista itse ongelmaa. Tomo ei opi kuonopannan kanssa hillitsemään itseään yhtään sen paremmin, olen siitä varma. Sen itsehillintäkyky on vain olematon, eikä sitä paranneta kuonopannoilla tai kuristuspannoilla. En kiistä, etteikö kuonopanta (tai jokin muu apuväline) voisi olla kätevä, enkä missään nimessä tuomitse ketään joka koirallaan sellaista käyttää.

Ajatuksiani koirankasvatuksesta

Sain tässä eräänä päivänä koirapuistossa mielenkiintoisen neuvon, kun sattui tilanne päälle ja tuli rähinää. Koira pitää selättää, joka ikinen kerta, jos se aloittaa rähinän. Puistossa voi käydä entiseen malliin?! Olin niin yllättynyt moisesta neuvosta, etten saanut sanaa suustani, kiittelin vaan tsemppauksesta, jota myöskin sain. Vasta myöhemmin aloin pohtia tämän koiranomistajan neuvoja.

Ongelman ydin voi olla johtajuudessa, tai voi olla olematta. Siitä kuitenkin olen varma, että jos selätyslinjalle lähtee, niin metsään mennään ja pahasti, sen tiedän jo vuosikausia hevosten kanssa touhunneena. Hevosta ja koiraa ei voi suoraan verrata toisiinsa, ovathan ne eläiminä aivan erilaiset, toinen on saaliseläin ja toinen saalistaja, ja vaistot sen mukaiset. Noin periaatteessa. Kuitenkin tietyt perusasiat pätevät kummankin eläinlajin koulutuksessa. Kumpikin tarvitsee johtajan. Ja dalmatialaisen kokoluokkaa, tai isomman koiran ollessa kyseessä sekä hevonen että koira kykenevät tekemään ihmiselle suurta vahinkoa, jopa tappamaan. Jo tämän perusteella voi siis todeta, etä jos voimanmittelöön lähtee, eikä se eläin lopulta alistukaan, niin huonostihan siinä käy.

Hyvä johtaja voi olla muullakin tavalla kuin joka välissä alistamalla koiraa. Hyvä johtaja niin koiralle kuin hevosellekin on luotettava, turvallinen ja tietyllä tapaa tasainen, ei hermostu turhista, ei ylireagoi. Johdonmukainen myös, asettaa selkeät rajat, joita on aina noudatettava. Mitä alistamiseen tulee, se toimii silloin, kun johtajuus on jo kunnossa. Johtajuutta ei aleta korjaamaan alistamisella eikä voimankäytöllä. Hyvän johtajan ei myöskään tarvitse todistella johtajuuttan. Päteehän sama ihmisilläkin; jos auktoriteettiaan täytyy todistella, silloin sitä ei ole. Johtajalla on myös aina vastuu ehkäistä vaaratilanteet ja huolehtia lauman hyvinvoinnista.

Minä tähtään niin koirien kuin hevosten kanssa luottamukseen ja molemminpuoliseen kunnoiuitukseen. Ei se loppujen lopuksi ole niin vaikeaa, oikeastaan se tulee aika luonnostaan. Fyysistä "kurittamista" en täysin tuomitse, se on joskus nopein ja toimivin keino lopettaa huono ja epätoivottu, jopa vaarallinen käytös. Palautteen on tultava heti, ongelman syihin ja sen poistamiseen voi keskittyä myöhemmin, kun tilanne on saatu haltuun ja ohi. Toivottavaa olisi tietenkin, ettei niitä tilanteita pääsisi syntymään, mutta aina niitä ei voi välttää, koska eläimet (myös me ihmiset!) ovat aina arvaamattomia. Ehkä se viehätys piilee osittain siinä. Ja kuitenkin, mitä paremmin eläimiä oppii lukemaan, sitä vähemmän niitä tilantieta pääsee syntymän, koska ne kykenee ennaltahkäisemään. Ja viehätys vain kasvaa.

Tässä jotain ajatuksiani. Nämä eivät perustu mihinkään lukemaani, vaan ihan maalaisjärkeen ja siihen, mitä olen lähes kymmenen vuoden aikana oppinut ja kokenut hevosten kanssa. Koirien suhteen olen vielä aika noviisi, mutta maalaisjärjellä olen päässyt pitkälle.

Ja ne koirapuistot ovat muuten aika stressaavia paikkoja koiralle, Tomo "sekoaa" puistossa jo vaikkei muita koiria olisikaan paikalla. Siksi emme niissä juurikaan enää käy.

Paukkupakkasia

En ole pitkään aikana päivitellyt ;o Viime aikoina on ollut todella kylmä, mutta se ei ole menoa haitannut. Olemme tehneet Tomon kanssa pitkiä lenkkejä lumessa, vasta nyt -20°C pakkasilla alkaa tassuja selvästi paleltaa, niin että ollaan pidetty lenkit ja muu ulkoilu lyhyinä. Sisään on sitten tultu vauhdilla. Eilisen lyhyen tallireissun aikana pikkuinen oli ihan kylmissään, ja niin oli kyllä emäntäkin, onneksi ei tarvinnut muuta kuin heittää hevosille ruoat eteen, pakkasta oli ihan liikaa mihinkään ratsastamiseen. :D

Ruokaakin menee enemmän nyt, kun on pakkasta ja kylmä. Normaalin 5,5 desin sijaan nyt on mennyt 6,5-7,5 desiä nappulaa päivässä, ja öljyä lisäksi pehmittämään anturoita ja toivottavasti tuo auttaisi vähän turkin hilseilyynkin, kun karvanvaihto on pahimmillaan.

Viikon päästä Tomo on tasan 6 kk vanha. Ei siis mikään ihan vauva enää 8) Ja on pojalla jo kokoakin, tällä hetkellä painoa on 22 kg ja säkäkorkeutta n. 57 cm. Mittaustulos voi olla epätarkka, koska Tomo ei halunnut olla hetkeäkään paikoillaan...

Kävimme viime viikolla tapaamassa dobermannin narttupentua ja emäntäänsä. Pentu oli vain 14-viikkoinen, ja paljon pienempi kuin Tomo. Taisi se vähän pelätäkin Tomoa, mutta eiköhän asia parane, kun tyttönen vähän kasvaa ja osaa pistää hanttiin tälle yli-innokkaalle tapaukselle. ;)

Mukana pari kuvaa Tomosta, toisessa emäntäkin mukana ;o Kuvat on ottanut Matti Sulanto.

Kaupunkireissu ja vähän muuta

Niin se aika vain kuluu. Tomo täyttää muutaman viikon päästä puoli vuotta. Vastahan se oli ihan pieni... Ihanaa kyllä huomata, miten paljon se on kehittynyt ja oppinut. Välillä siitä saa olla ihan ylpeäkin. Kun alkaa tarkemmin miettiä, niin Tomo osaa jo tosi paljon kaikkea, ja yleiset käytöstavatkin kehittyvät. Viimeksi tallilla Tomo osasi jo melkein olla poissa kentältä, muutamaan otteeseen tuli juoksemaan kentälle mutta poistui opettajan käskystä melkein heti.

Muutoinkin koulutuksen saralla sujuu hyvin. Paikallaolo onnistuu häiriössäkin, jos vaan olen itse lähellä, ja julkisilla matkustaminen on jo huomattavasti helpompaa kun Tomo on oivaltanut, että herkkua tulee kun istuu hiljaa emännän jalkojen juuressa eikä vedä suuntaan tai toiseen. Viimeksi junassa oli kissa kuljetuskopassa, Tomo ei sanonut mitään, olisi vaan halunnut mennä innokkaasti tervehtimään :D Kävimme Akateemisessa tuolloin, ja ihmisvilinässä Tomo oli todella hienosti! Kaupassa meinasi vaan käydä nolosti, kun uusi puolikuristava panta luiskahti kaulasta pois :O Sain Tomon onneksi heti kiinni, mutta myyjä ei enää sen jälkeen ollut niin innoissaan... Tuota tapausta lukuunottamatta reissu meni kyllä erinomaisesti, ja Tomo oli mukavan väsynyt sen jälkeen.

Postissa tuli meille myös Allsafe-turvavaljaat Kulkukoiralta. Pienen taistelun jälkeen sain ne Tomolle päälle suosiolla, ja sittenhän poika oli jo ihan kuin ei mitään niiden kanssa. Tukevan ja varman oloiset valjaat, niinkuin pitää ollakin tuolla hinnalla (75 €). Toivottavasti ei kuitenkaan autolla ikinä tule tilannetta että kestävyys tulisi testattua käytännössä.

Tomo 4 kuukautta

Tomo täytti tänään 4 kuukautta, sen kunniaksi tehtiin aamulla pitkä irtijuoksentelulenkki, ja illalla Tomo pääsi tallille mukaan (siinä nyt ei sinänsä ole mitään erikoista, Tomo on aina mukana tallilla ;) ). Siellä olikin todella hauskaa, Tomo oli ihan innoissaan kun pääsi autosta ulos. Se olisi mielellään myös lähtenyt kahden tallilta bussipysäkille kävelevän tytön mukaan, mutta tulihan se takaisin sieltä sitten, kun huusi.

Joudun kyllä nyt sanomaan, että kuvia ei olekaan. Tai kuvia olisi, mutta muistikortinlukijani on kateissa, enkä saa kuvia kamerasta koneelle :/

Olen muuten huomannut, että aina jos lenkillä tulee vastaan hevosia, niin Tomolla on joku vastustamaton halu lähteä niiden perään. Kyse ei ole riistavietistä, silloin Tomo käyttäytyy ihan eri lailla. Näinköhän se, että dalmikset ovat olleet vaunukoiria joskus, tulee esille ;)

Lopuksi vielä hiukan "faktaa". Tomo painaa nyt tasan 15 kiloa, kotivaa'alla punnittuna. Eli voi sittenkin heittää vähän tuo lukema. Se syö Mera Dog Junior 2 -nappulaa (vaihdoimme siihen juuri, ennen oli Eagle pack) ja lisänä lihoja, puuroja ja kasvissoseita. Ja kaikkein paras fakta on tietenkin se, että Tomolla on sama syntymäpäivä kuin minulla ;)