Tallikoiria

Olen taas alkanut käydä tallilla. Käyn Sipoossa vuokraamassa pientä lämminveriruunaa, Nappia. Nappi on vielä aika nuori, mutta kiltti ja mukava maastokaveri, jonka kanssa voi köpötellä metsässä tai painaa täysiä hiekkateitä pitkin, tai vaikka hypätä pieniä esteitä. Mutta mikä onkaan parempaa, kuin maastolenkki hevosen kanssa? No tietysti maastolenkki hevosen ja koiran kanssa!

Keskiviikkona toteutin pitkäaikaisen haaveeni, ja otin Tomon mukaan maastoretkelle. Ei se viisasta ollut, mutta meni tosi hyvin. Tomohan on vanha konkari tallikoirana, kun se kulki pentuna mukananani tallilla, eli se osaa ja tietää miten hevosten kanssa ollaan. En vain lakkaa hämmästelemästä sitä, kuinka hyvin se toimiikaan hevosten kanssa. Jotenkin Tomolla on sellainen terve kunnioitus hevosia kohtaan, se väistää niitä tarkkaan ja varoo, mutta ei pelkää. Niin kuin nyt niin paljon isompaa elukkaa on syytäkin kunnioittaa ja väistää.

Aluksi Tomoa vähän jännitti, mutta nopeasti sille palautui mieleen, että mikäs juttu tää nyt olikaan, ja se rauhoittui. Maastossa alku- ja loppumatkan talutin, mutta muuten mentiin ihan normaali maasto, käveltiin metsässä, missä Tomo juoksi edellä, ja otettiin ravia hiekkateillä, jolloin Tomo juoksi yleensä vähän matkaa edellä, mutta asettui sitten Napin taakse tai sivulle juoksemaan. Hevosen hidaskin ravi on kyllä koiralle aikamoinen vauhti, huomasin sen, mutta hyvin Tomo jaksoi. Ja se totteli hienosti vaikka olin ratsailla, mitä en kyllä olisi uskonut... Vaikka toisaalta, tuollainen Tomo on, se hyväksyy aika nopeasti kaikenlaiset uudet asiat, kuten nyt vaikka sen, että metsälenkillä olenkin hevosen selässä ja heittelen sille palkkanamit maahan. Kerran sain jopa annettua sille namin kädestä, kun hiukan kurotin.

Talli on myös siitä mielenkiintoinen ympäristö, että siellä Tomo mm. ignooraa toiset koirat hyvin helposti. Se ei nytkään välittänyt kahdesta haukkuvasta koirasta mitään, jotka siis kuuluvat tallin kalustoon, mutta ovat vain talon pihan puolella, eli eivät tule itse tallirakennukseen tai tallipihalle. Tomo ehkä katsoi niitä, harkitsi "räyhäisinkö..??" ja päätti olla räyhäämättä. Hihnaa pitkin tunsin, että sen teki kyllä mieli vähän aukoa päätä, mutta se päätti olla tekemättä sitä, ja sen jälkeen ignoorasi koko koirat, ei katsonut sinne päinkään.

Kaede vielä vähän pelkää hevosia. Sitä kiinnostaa hirveästi, mutta koko koira aivan tärisee jännityksestä. Kaede tuli kyllä itse haistamaan hevosta, mutta jos Nappi vähän liikahti, niin piti paeta monta metriä. Samoin Kaede saattoi tulla itse haistelemaan Napin turpaa, mutta samalla se haukkui ja näykki ilmaa yrittääkseen pitää hevosen kauempana... Mennee siis vielä hetki, ennen kuin Kaede pääsee mukaan maastoon. Ja missään nimessä ikinä koskaan, en ota kuin yhden koiran mukaan maastoon! ;)