Ajatuksiani koirankasvatuksesta

Sain tässä eräänä päivänä koirapuistossa mielenkiintoisen neuvon, kun sattui tilanne päälle ja tuli rähinää. Koira pitää selättää, joka ikinen kerta, jos se aloittaa rähinän. Puistossa voi käydä entiseen malliin?! Olin niin yllättynyt moisesta neuvosta, etten saanut sanaa suustani, kiittelin vaan tsemppauksesta, jota myöskin sain. Vasta myöhemmin aloin pohtia tämän koiranomistajan neuvoja.

Ongelman ydin voi olla johtajuudessa, tai voi olla olematta. Siitä kuitenkin olen varma, että jos selätyslinjalle lähtee, niin metsään mennään ja pahasti, sen tiedän jo vuosikausia hevosten kanssa touhunneena. Hevosta ja koiraa ei voi suoraan verrata toisiinsa, ovathan ne eläiminä aivan erilaiset, toinen on saaliseläin ja toinen saalistaja, ja vaistot sen mukaiset. Noin periaatteessa. Kuitenkin tietyt perusasiat pätevät kummankin eläinlajin koulutuksessa. Kumpikin tarvitsee johtajan. Ja dalmatialaisen kokoluokkaa, tai isomman koiran ollessa kyseessä sekä hevonen että koira kykenevät tekemään ihmiselle suurta vahinkoa, jopa tappamaan. Jo tämän perusteella voi siis todeta, etä jos voimanmittelöön lähtee, eikä se eläin lopulta alistukaan, niin huonostihan siinä käy.

Hyvä johtaja voi olla muullakin tavalla kuin joka välissä alistamalla koiraa. Hyvä johtaja niin koiralle kuin hevosellekin on luotettava, turvallinen ja tietyllä tapaa tasainen, ei hermostu turhista, ei ylireagoi. Johdonmukainen myös, asettaa selkeät rajat, joita on aina noudatettava. Mitä alistamiseen tulee, se toimii silloin, kun johtajuus on jo kunnossa. Johtajuutta ei aleta korjaamaan alistamisella eikä voimankäytöllä. Hyvän johtajan ei myöskään tarvitse todistella johtajuuttan. Päteehän sama ihmisilläkin; jos auktoriteettiaan täytyy todistella, silloin sitä ei ole. Johtajalla on myös aina vastuu ehkäistä vaaratilanteet ja huolehtia lauman hyvinvoinnista.

Minä tähtään niin koirien kuin hevosten kanssa luottamukseen ja molemminpuoliseen kunnoiuitukseen. Ei se loppujen lopuksi ole niin vaikeaa, oikeastaan se tulee aika luonnostaan. Fyysistä "kurittamista" en täysin tuomitse, se on joskus nopein ja toimivin keino lopettaa huono ja epätoivottu, jopa vaarallinen käytös. Palautteen on tultava heti, ongelman syihin ja sen poistamiseen voi keskittyä myöhemmin, kun tilanne on saatu haltuun ja ohi. Toivottavaa olisi tietenkin, ettei niitä tilanteita pääsisi syntymään, mutta aina niitä ei voi välttää, koska eläimet (myös me ihmiset!) ovat aina arvaamattomia. Ehkä se viehätys piilee osittain siinä. Ja kuitenkin, mitä paremmin eläimiä oppii lukemaan, sitä vähemmän niitä tilantieta pääsee syntymän, koska ne kykenee ennaltahkäisemään. Ja viehätys vain kasvaa.

Tässä jotain ajatuksiani. Nämä eivät perustu mihinkään lukemaani, vaan ihan maalaisjärkeen ja siihen, mitä olen lähes kymmenen vuoden aikana oppinut ja kokenut hevosten kanssa. Koirien suhteen olen vielä aika noviisi, mutta maalaisjärjellä olen päässyt pitkälle.

Ja ne koirapuistot ovat muuten aika stressaavia paikkoja koiralle, Tomo "sekoaa" puistossa jo vaikkei muita koiria olisikaan paikalla. Siksi emme niissä juurikaan enää käy.