Apuvälineet koirakoulutuksessa

Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun minua on kehotettu hankkimaan Tomolle kuristuspanta tai kuonopanta, kun se säntäilee ympäriinsä hihnassa. Ensimmäisen kerran näin kävi, kun Tomo taisi olla vajaat 10 kk. Käytin sillä silloin leveää vinttikoirapantaa (niin kuin nykyäänkin enimmäkseen teen), koska ajattelin sen olevan parempi niskalle, kun tulee äkkinykäyksiä. Arvostukseni kyseistä kouluttajaa kohtaan laski huomattavasti sen jälkeen, kun hän kehotti minua hankkimaan koiralle kuristusketjun. Ensinnäkin minä en osaisi varmasti käyttää ketjua oikein, ja toiseksi miten koira voi osata kävellä ketjupannan kanssa oikein, jos ei omistajakaan tiedä miten välinettä käytetään. Kehno vertaus naksuttimeen - ei koira voi oppia mitään, jos kouluttaja ei osaa naksuttaa oikeassa kohdassa.

Apuvälineitähän ovat oikeastaan myös ihan tavallinen panta/valjaat ja hihna. Mutta koska Suomen laki sanoo, että kaikkien koirien on oltava kytkettyinä, ei perushihnaa yleensä ajatella apuvälineenä, vaikka se on nimenomaan sitä. Sormet ja varpaat ei riitä laskemaan niitä kertoja, kun olen käyttänyt hihnaa estääkseni koiriani menemästä satunnaisen objektin luokse. Tässä kirjoituksessa kuitenkin käsittelen apuvälineinä niitä muita vermeitä, jotka otetaan käyttöön, kun peruspanta, perusvaljaat ja perushihna eivät riitä koiran hallintaan.

Minulle on hevospuolelta jäänyt käsitys, että apuvälineitä ei saa käyttää, ennen kuin osaa ratsastaa ilman. Aloittelijalle ei laiteta kannuksia jalkaan, eikä aloittelijan ratsulle pueta kankikuolaimia tai gramaaneja, koska hän ei vielä osaa ratsastaa niiden kanssa. Hevosten kanssa on kuitenkin hieman eri asia, koska lähtökohtaisesti esimerkiksi ratsastuskoulun hevoset ovat hallittavissa ihan nivelkuolaimilla. Kankikuolaimet ja apuohjat (lukuunottamatta kumichambonia ja martingalia) ovat hienosäätöä. Eikä aloittelijaa laiteta hevosen selkään, joka ei ole hallittavissa yksinkertaisilla suitsilla. Ja jos nipotetaan, niin ei hevosta niillä suitsilla hallita...

Koirien suhteen taas.. Noh, ensinnäkin hevosia yleensä kouluttavat ihmiset, jotka tietävät mitä tekevät. Ei kukaan hanki varsaa vailla minkäänlaista kokemusta. Yleensä ensimmäiseksi omaksi hevoseksi ei hankita kouluttamatonta varsaa, vaan yleensä ns. valmis paketti. Koiran taas voi hankkia kuka vain, minkä tahansa rotuisen ja kuinka ongelmaisen kodinvaihtajan tahansa, vailla minkäänlaista kokemusta. Näettekö eron?

En suinkaan yritä väittää, että kaikki koirillaan apuvälineitä käyttävät ovat kokemattomia tai ovat hankkineet liian vaikean koiran. Mutta usein apuvälineitä tarjotaan liian helposti. En halua hankkia Tomolle kuonopantaa, koska se ei poista itse ongelmaa. Tomo ei opi kuonopannan kanssa hillitsemään itseään yhtään sen paremmin, olen siitä varma. Sen itsehillintäkyky on vain olematon, eikä sitä paranneta kuonopannoilla tai kuristuspannoilla. En kiistä, etteikö kuonopanta (tai jokin muu apuväline) voisi olla kätevä, enkä missään nimessä tuomitse ketään joka koirallaan sellaista käyttää.