Yhden ihmisen koira

Tomo on selvästi yhden ihmisen koira. Olen ennenkin huomannut, että se ei oikein kunnioita muita ihmisiä, mutta minua kyllä uskoo (useimmiten) ja käyttäytyy kanssani paljon paremmin kuin muiden kanssa. En tiedä, onko "vika" koulutuksessa, vai onko Tomo vain luonteeltaan sellainen, että sen kunnioitus täytyy ansaita. Veikkaisin hieman kumpaakin. Tomon ollessa pienempi, en oikein vielä käsittänyt, millaisesta koirasta on kyse, enkä suoraan sanottuna kertonut sille tarpeeksi selvästi, mikä on kiellettyä ja mikä ei, koskien esim. vieraiden ihmisten kohtaamista. Jos Tomo olisi luonteeltaan epäsosiaalisempi, se saattaisi olla vieras-aggressiivinen, mutta koska se rakastaa kaikkia ihmisiä yli kaiken, se on vain äärimmäisen riehakas.

Tomo on myös älykäs koira, ja se käyttää kaikki tilaisuudet hyväkseen, jos huomaa, että sen kanssa toimiva ihminen ei kykene pitämään kuria. Esimerkiksi hihnäkäytös on totaalisen erilaista, jos Tomoa taluttaa minä tai vaikka äitini. Minun kanssani se ei vedä, vaan kulkee vierelläni hihna löysällä, tähän ainakin pyritään, ja suurimman osan ajasta näin tapahtuu. Äidilläni taas Tomo vetää jonkin verran. Tämä kertoo siitä, että jos Tomo pääsee kerran tekemään kiellettyjä asioita jonkun ihmisen kanssa, se tekee niitä aina. Kaikkien ihmisten kanssa se ei kuitenkaan vedä, enkä tiedä mistä tämä johtuu. Kaverini käytti Tomon kerran lenkillä, ja kehui hienoa hihnakäytöstä ;o Ehkä se sitten vain tosiaan huomaa, kenen kanssa "voi" vetää ja kenen kanssa ei.

Jotta tällaiset asiat olisi saanut ehkäistyä, minun olisi alusta alken täytynyt tehdä asiat eri tavalla. Panostaa hallintaan ilman hihnaa, lähteä liikkeelle kokonaan toisella tavalla kuin nyt, kenties naksutinkoulutuksen (/operantin ehdollitamisen, koen naksuttimen itsessään lähinnä taas yhdeksi ylimääräiseksi tavaraksi kädessä) kautta. Rakentaa motivaatiota ruoalle - kaikki ruoka koulutuksen yhteydessä, jolloin ruoka ei olisi itsestäänselvyys, vaan koira saisi ansaita ruokansa, ja jos homma ei toimi, jää ilman ruokaa. Vaikka toisia rotuja sanotaan "miellyttämisenhaluisemmiksi" kuin toisia, olen sitä mieltä, että (melkein) minkä tahansa koiran saa motivoitua toimimaan, kun on oikeat keinot käytössä.

Vielä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä, onhan Tomo vielä nuori koira. Ehkä meillä puhaltaakin koulutuksen suhteen uudet tuulet. Aikaisemmin en ollut yhtä kiinnostunut koiran koulutuksesta, mutta siihenkin näköjään on tarvetta, joten täytyy ottaa selvää asioista ja kokeilla, mikä toimii. Ihan kuin ruokinnankin kanssa. Jos yksi asia ei toimi, täytyy ottaa selvää, mitä vaihtoehtoja on, ja kokeilla niitä.