Kiipeilyä ja lumihepuleita

Kävimme tänään Tomon kanssa kiipeilemässä mäkiä. Tai no Tomo kiipesi ja minä jäin puoleenväliin :D Hauskaa oli jälleen kerran, sen jälkeen Tomo onkin lepäillyt melkein koko ajan.

Lumet ovat sulaneet melkein kokonaan varjoisimmistakin paikoista, eikä Tomo pääse enää lempipuuhaansa: juoksemaan lumessa. Se rakastaa juosta lumessa, pellolla oli vielä viime viikkoon asti melko iso alue lumen peitossa, ja Tomo juoksi tarkoituksella sinne ja hepuloi sitten lumessa.

Metsässä treenataan joka kerta luoksetuloa, ja se sujuukin todella hyvin. Tänään harjoittelimme myös lähellä pysymistä ja kertailimme istumista. Vielä ei varmaan uskalla huokaista helpotuksesta, mutta vaikuttaa siltä, että Tomon pahin uhmaikä alkaa mennä ohi. Se on nykyään todella yhteistyönhaluinen ja reagoi melkein välittömästi nimeensä tai käskyihin.

Toisaalta kyse voi olla myös siitä, että ehkä nykyään vaadin siltä enemmän, ja toisaalta myös luotan siihen, että se tottelee, tai ainakin reagoi jotenkin. Olen ennenkin peräänkuuluttanut luottamusta eläimeen, tarkoittaen siis, että sille pitää antaa mahdollisuus. Jos lähtee jo ajatuksesta, että "ei se kuitenkaan kuuntele/toimi/tottele/reagoi", niin ei silloin varmasti kuuntele/toimi/tottele/reagoikaan!

Ruokahalu sen sijaan ei ole muuttunut mihinkään. Herkut kelpasivat kyllä metsässä, mutta kunnon ruoka ei maistu lainkaan. Nyrpisteli vaan nenäänsä... Viime päivinä koko ruokinta on muutenkin ollut yhtä pelleilyä...