Leikkikavereita ja koirankarvalankaa

Tänään kävimme Kaeden kanssa tapaamassa Bettinaa ja hänen Nata-pentuaan. Kävelimme pienen lenkin, ja pennut leikkivät keskenään tosi nätisti, saivat olla vapaana ja painia ja juosta. Kaede oli ihan hiukkasen isompi, ei paljoa. Matkalla ohitimme monia koiria ja ihmisiäkin, ja Kaede käyttäytyi tosi hienosti. Heti, kun otin sen hihnaan, se käveli suurimman osan ajasta nätisti, eikä yrittänyt riekkua. Vapaana sitten temmelsivät kunnolla Natan kanssa.

Eilen ostin Kaedelle tiheäpiikkisen kamman. Siitä lähtee kyllä alusvillaa, joten nyt aion kammata sitä erityisen ahkerasti, jotta saan karvat talteen. Kun karvaa on tarpeeksi, aion kehrätä siitä lankaa. Kaedella ei ole vielä ainakaan kovin paksu tai pitkä turkki, joten siihen voi mennä aikaa... Mutta kiirehän ei tällaisen asian kanssa voi ollakaan. Enpä olisi uskonut olevani joskus iloinen siitä, että koirasta lähtee karvaa, ja vielä että oikein toivoisin sitä!

Autoilu on alkanut myös sujua tosi hyvin, Kaede lähinnä nukkuu takatilassa valjaissaan, eikä enää huuda. Se osaa myös jäädä autoon yksin. Autoilu on niitä asioita, joiden suhteen Tomosta on ollut hyötyä, se kun matkustaa mielellään autossa, niin Kaede on varmasti ottanut siitä mallia. Ensimmäiset kerrat kun vein sitä yksin autolla, se huusi taukoamatta, mutta kun se sitten matkusti joitakin kertoja Tomon kanssa, niin sen jälkeen se on rauhoittunut, ja tosiaan menee nykyään kerälle nukkumaan ja ajaessa voi melkein kuvitella, ettei siellä mitään koiraa olekaan.