Viime aikoina olen useaan otteeseen törmännyt foorumeilla aiheisiin, jotka käsittelevät irtokoiria ja sitä, kuinka suojella omaa/omia koiriaan näiltä irtokoirilta. Minulla on hämärästi sellainen olo, että sellaiset tapaukset ovat lisääntyneet, joissa irtokoira, joko karannut, tai jostain muusta syystä irti oleva koira on hyökännyt toisen koiran päälle. En seuraa uutisia liiaksi, mutta silti minulla on epämääräisesti olo, että irtokoiria on enemmän, ja ne ovat useammin aggressiivisia. Jonkun verran kuulee myös juttuja, joissa selvästi aggressiivinen koira on päässyt irti omistajaltaan.
Miksi tällaiseen tilanteeseen on tultu? Mikä on johtanut siihen, että etenkin pienten koirien omistajat kysyvät foorumeilta, mikä olisi paras keino suojautua irti olevien koirien hyökkäyksiltä. Se kuulostaa lähestulkoon siltä, että oikeasti pitäisi joka kerta koirien kanssa ovesta ulos lähtiessään pelätä joutuvansa tällaisen pelätyn irtokoiran hyökkäyksen kohteeksi. Vaikka sävy on ironinen, en vähättele asiaa. Myönnän, itsekin olen joskus miettinyt asiaa. Aktiivisesti en sitä kuitenkaan ajattele. Mutta jos näen lenkillä vastaan tulevan koiran vapaana, nousevat niskakarvani pystyyn. Suuri osa näistä tapauksista ei ole hallinnassa. Osa on, yleensä esimerkillisesti, mutta valitettavaa on, että suurinta osaa ei ole koulutettu, tai jos on, se ei ainakaan näy päällepäin.
Minun tapauksessani pelkäisin enemmän irtokoiran puolesta. Tomo puolustaa omiaan kyllä, ja Kaede juoksee varmasti karkuun. Mutta kaikilla ei ole yhtä "onnekas" tilanne. Omista koiristani tiedän sen, että Kaede tulee toimeen kaikkien kanssa, ja Tomo taas on hyvin valikoiva. Ne ovat irti myös sen mukaan, eli Kaede vähän missä sattuu, Tomo vain tarkkaan harkituissa paikoissa. Kuitenkin pyrin kaikin keinoin estämään sen, että koirani vapaana ollessaan aiheuttaisivat harmia kenellekään. Niille on opetettu luoksetulo, jota ne pääosin tottelevat. Vahinkoja tietysti sattuu, Tomokin on päässyt minulta irti ja tehnyt mitäs muutakaan kuin syöksynyt vastaantulijoien kimppuun. Tapauksesta selvittiin ilman haavereita, kiitos toisten koirien omistajan, joka osasi toimia, eikä vain seissyt tumput suorina.
En siis halua nostaa itseäni minkäänlaiselle jalustalle, koska on paljon koiranomistajia, jotka toimivat samoin kuin minä. Siis oikein. Sitten on suuri joukko heitä, joilla ei ole mitään käsitystä koirien käyttäytymisestä tai koulutuksesta. Yleistän rumasti, mutta pääosin heitä ei myöskään kiinnosta, eivätkä he ymmärrä, että vaikka se oma Sesse on kiltti, sille voi silti käydä huonosti. Kaikki koirat eivät ole yltiödiplomaattisia, ja vaikka olisivatkin, eivät suhteellisen sosiaalisetkaan koirat välttämättä suhtaudu suopeasti täysillä kohti juoksevaan vieraaseen koiraan.
Tämän postauksen tarkoituksena ei ole muuta kuin pohtia asiaa. Missä on vikaa, kun välillä tuntuu, että aggressiiviset irtokoirat ovat lähes arkipäivää? Pitäisikö asiaa lähteä spekuloimaan niin syvältä, kuin siitä, että Suomen laki sanoo, että koirien on oltava kytkettyinä. Monissa Euroopan maissa näin ei ole. Siellä ei myöskään ole tätä ongelmaa. Hihna ainakin omien havaintojeni perusteella rajoittaa koirien elekieltä, aiheuttaa jännitystä ja kärjistää helposti tilanteita. Hihnassa koirat eivät voi kommunikoida oikein. Tomo on tästä(kin) täydellinen esimerkki. Hihnassa se on aivan valmis käymään heti vastaantulijoiden kimppuun (oli tuttuja tai tuntemattomia), mutta vapaana ollessaan se on huomattavasti rennompi, kun pääsee lähestymään toisia omaan tahtiinsa.
Koska koirat ovat lähtökohtaisesti hihnassa, joidenkin taitojen kouluttamista on myös valitettavan helppo laiminlyödä. Ohittaminen kuuluu ehdottomasti niihin. Myönnän, itsekin olen monesti estänyt koiraa ainoastaan hihnalla juoksemasta vastaantulijoiden luokse. Näinhän asian ei tietenkään kuuluisi olla, vaan itsekin unelmoin koirista, joiden kanssa hihna olisi vain koriste, eikä sitä koskaan tarvitsisi kiristää. Toistaiseksi saan vain haaveilla...
Välillä mietin sitäkin, mitä niiden ihmisten päässä liikkuu, jotka pitävät koiriaan irti missä sattuu, tai jotka antavat koiriensa räyhätä kahdeksan metrin flexissä keskellä tietä, hyssytellen. Onko kyse taitamattomuudesta, vai piittaamattomuudesta, vai silkasta tyhmyydestä? Eivätkö ihmiset tiedä, kuinka kouluttaa koiraansa, eikö heitä kiinnosta, vai kuuluvatko he siihen kastiin, jonka mielestä koiria ei saa komentaa...
Täältä ikuisuuteen
1 viikko sitten
Näin pienen koiran omistajana pelkään isoja, vieraita koiria. En pelkästään vapaana kulkevia vaan myös hihnassa olevia.
VastaaPoistaOn ollut pari tilannetta, joissa ison, aggressiivisen koiran taluttajalla on ollut suurensuuria vaikeuksia hallita koiraansa edes pitämällä sitä aloillaan.
Eikä kysymys ole ollut siitä, että pieni sinttimme olisi ollut provosoimassa, vaan olemme itse olleet vielä suhteellisen etäällä, kävelemässä vastaan.
Me asutaan ulkomailla ja täällä suurin osa koirista on vapaana, eikä suhtautuminen koiriin ole muutenkaan ihan niin hysteeristä kuin Suomessa. Mun koirien kimppuun on kyllä käyty lenkillä, mutta ei koskaan ihan oikeasti vapaana kulkeva koira, vaan joko irti päässyt tai sellainen jota on pidetty "ihan nyt vain tässä vähän vapaana kun ei täällä liiku ketään".
VastaaPoistaSuomessahan koiria ei ihan oikeaoppisesti saisi pitää oikeastaan missään vapaana (omalla pihalla oleminen ei mielestäni ole varsinaista vapaana olemista), joten ei ihme että koiran päästyä irti tulee helposti ongelmia. Kaikki koirat eivät ole oppineet kommunikoimaan muiden kanssa, ja se kommunikoiminen on joka tapauksessa aika mahdotonta jos toinen koira on vapaana ja toinen kiinni hysteerisessä omistajassa. Lisäksi Suomessa ovat viime vuosina näköjään tulleet kovasti muotiin erilaiset egonkohotuskoirat, jotka ovat usein ihan rotuominaisuuksiltaan hyvin vieraskoira-aggressiivisia, mitä omistajat eivät välttämättä edes ymmärrä. Tällaisten rotujen pitämistä on monissa muissa maissa rajoitettu niin, ettei sen peruspenan ole ihan helppoa hankkia hetken mielijohteesta tällaista "miehekästä" rotua.
Täytyy sanoa että vaikka täällä kotona kohdataan jatkuvasti irtokoiria ja myös ihan yksinään ulkoilevia, niin Suomessa irtokoiran kohtaaminen oli yleensä aika pelottavaa. Jotenkin suomalaisten luonteenlaatu ja pilkuntarkat säännökset eivät tee hyvää koiranpitoa ihan yksinkertaiseksi.
Meidän lenkkeilymaastoissa liikkuu paljon näitä irtokoiria ja omanikin on erittäin usein irti. Freddy tosin on pieni, mutta itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että koiran on oltava hallinnassa riippumatta sen koosta, vaikka iso koira usein saakin hyökätessään pahempaa jälkeä aikaseksi.
VastaaPoistaOsa näistä koirista on hyvin omistajansa hallinnassa, varsinkin erästä vanhempaa miestä ja tämän sekarotuista koiraa ihailen, koira on miehellä aina vapaana ja aina kuulolla. Sitten on niitä, jotka eivät oikein ole hallinnassa, mutta yksikään näistä koirista ei ole ollut mitenkään aggressiivinen, vaan tulleet vain iloisesti moikkaamaan.
En missään tapauksessa suvaitse sitä, että edes ystävällinen koira tulee luokse, sillä kuten sanoit niin vaikka "Meidän Musti" onkin tosi kiltti, niin minun koirani ei välttämättä ole. Koiran on AINA oltava omistajansa hallinnassa!
Minä olen kovasti ihmetellyt, että miten Suomessa irtokoirat aiheuttavat niin paljon harmia, kun monissa muissa maissa oletusarvo on, että koirat ovat irti. Vai eikö siitä muissa maissa vaan puhuta niin paljon? Hihnahan vaikeuttaa koirien kommunikointia huomattavasti. Ehkä myös se, että kaikki koirat pienestä pitäen ovat vapaina vaikuttaa siihen, että ihmiset jotenkin "automaattisesti" kouluttavat koiransa ja koirat oppivat systeemin.
Hui kun tuli romaani, tulikohan tästä melkein pidempi kuin itse postaus :D
Anonyymi! Kiva kun valotat vähän miten ulkomailla asia menee. :) Olen samaa mieltä kanssasi noin yleisesti.
VastaaPoistaJannika! Olen samaa mieltä, että koiran on oltava omistajan hallinnassa, enkä minä mitenkään tuomitse irtokoiria, jotka on hallinnassa, päin vastoin katselen sellaisia koirakkoja ilolla ja minusta niin kauan kun koirat on hallinnassa, niin on oikeastaan ihan sama onko ne irti vai ei.