En usko, että sanonta "kevättä rinnassa" on saanut alkunsa tyhjästä. Kevät saa ihmiset ja eläimet sekaisin. Lenkkeily on meillä yhtä hulinaa, koirat haluavat juosta, juosta ja juosta, haistella kaikki paikat, ihmetellä maailman menoa, rakastaa vastaantulijat kumoon, maistella tuoretta ruohoa, pureskella keppejä, leikkiä keskenään ja yleisesti vaan pitää hauskaa. Onhan se ihanaa kun koirilla on energiaa ja ne ovat iloisia, mutta kun Kaede poimii sen sadannen kepin lenkkipolun varrelta ja provosoi yhdellä pään heilautuksella Tomon kiskomaan sitä keppiä kanssaan, niin jossain vaiheessa sitä kyllästyy katsomaan toisten elämäniloa, etenkin kun remmien päässä hilluu lähes yhtä paljon koiraenergiaa mitä minulla on elopainoa...
Mutta kevään tullessa oma kärsivällisyyteni on kasvanut, mikä onkin pelastuksemme... Nyt, kun kevät on vihdoin alkanut oikeasti, alan minäkin piristyä. Tietysti nyt tarkoitan sitä, että pari päivää sitten huomasin puihin puhjenneen pienet lehtisilmut! Nyt on vihdoin alkanut se aika keväästä, jolloin on jo selkeästi toivoa siitä, että kesäkin tulee joskus, ja sen mukana ihanat, pitkät metsälenkit ja uimareissut, hyttyset ja paarmat, keskipäivän kuumuus ja viileä kesäsade... Menee hieman fiilistelyn puolelle, mutta menkööt. Olen päässyt kesätunnelmaan ja aion nauttia siitä täysillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti