Olen kuitenkin saavuttanut jotain, mistä olla ylpeä. Ensinnäkin olen oppinut hallitsemaan käsitarkenteisen 105mm/f2.5 objektiivin. Toisin sanoen siis nykyään 90% sillä kuvaamistani kuvista on oikein valottuneita ja teräviä. Melkoinen saavutus, ottaen huomioon, että koirat juoksevat aika lujaa. Siitä todistusaineistona olkoon tämän postauksen kuvat, joita on taas valtava määrä. En vain kyennyt karsimaan niitä enempää. :'D Kaikenkaikkiaan kuvia oli 242, joten olen karsinut niitä jo ihan kiitettävästi!
Toinen saavutus on se, että nykyään ohitukset sujuvat molempien koirien kanssa kohtalaisessa järjestyksessä. Kumpikaan ei rähjää, ne keskittyvät minuun (yleensä) jos pyydän, ja lopettavat (yleensä) hillumisen käskystä!
Ihania kuvia Kaedesta ja Tomosta, varsinkin Tomon nenä on varsin hurmaava <3 Kiva lueskella blogia ja lukea, että Tomon kastrointi meni hyvin. Terveisiä Ruotsista sekalaiselta laumalta.
VastaaPoista// Pia