Syitä etsimässä

Koiramaailmassa ongelmiin on aina ratkaisu. Ripulin iskiessä paastoa, riisiä, tehobaktia. Pelkoreatkion kohdalla rauhallinen totuttaminen, herkkuja, rohkaisua. Paikkojen tuhoamiseen aktiviteettia, etikkaa, suihkupullo. Siinä on ratkaisua kerrakseen, mutta miksei kukaan luettele samalla tavalla "ongelmakäytökseen" johtavia syitä? Onko kyse vain siitä, ettei ihmisiä kiinnosta toiminnan perimmäinen syy, kun ongelma on saatu pois päiväjärjestyksestä, vai siitä, ettei kukaan oikeasti tiedä miksi?

Pilvin pimein on ratkaisuja, sen kun vain valitsee itselleen parhaiten sopivan. Kuitenkin helpottaisi huomattavasti esim. remmirähinän poiskouluttamista, jos tietäisi mistä rähinä oikeastaan johtuu. Syitä siihen kun voi olla vaikka kuinka monta. Pelko, epävarmuus, aggressio, patoutunut energia, liian vähäiset aktiviteetit, uhma, johtajuusongelma, kipu, testaaminen, opittu käytösmalli, turhautuminen, stressi... Tietysti syiden etsiminen on aina koirakohtaista, mutta yhtälailla on ratkaisujen kanssa. Mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella, kolmas saa hyviä tuloksia kyseenalaisilla menetelmillä ja neljäs on kokeillut kaikkea saamatta mitään tuloksia. Ehkä tämä neljäs on näistä juuri se, joka ei tiedä, mistä ongelma johtuu, vaan koettaa korjata esimerkiksi epävarmuudesta johtuvaa räyhäämistä, vaikka todellisuudessa kyseessä voi olla opittu käyttäytymismalli. Mistä sitä ikinä tietää?

Tuntuu olevan tiettyjä asioita, joita määrätyin väliajoin tarjotaan ratkaisuksi kaikkeen. Pääsääntöisesti eläinlääkärit tarjoavat kaikkiin mahavaivoihin ratkaisuna ylikalliita kuivruokia kyseenalaistamatta lainkaan, josko koiran mahavaivat johtuisivatkin kuivaruoasta. Hihnassa kiskomiseen tarjotaan ratkaisuksi pysähtelyä ja suunnanmuutoksia, joskus harvoin joku muistaa, että hei, se panta voi vaikka hiertää sitä koiraa, jolloin on lähdettävä liikkeelle uusista varusteista, eikä korjaamaan käytösongelmaa. Mikäli hihnassa vetäminen jatkuu pannan vaihtamisen jälkeen, on asiaa syytä miettiä uudestaan.

Toki ratkaisujen tarjoaminen kertoo myös siitä, että ihmiset yleisesti kysyvät "miten tämän asian voisi korjata", eivät "mistä tämä johtuu". Sitten, kun joku kysyykin syitä, menee sormi suuhun, eikä osata vastata. Arvaillaan vain. Eläinlääkärissäkin vain arvaillaan, "voisi olla tämä tai sitten ei, kokeile tätä". Kiitos, arvailla osaan itsekin. Sinne eläinlääkäriin olen mennyt siksi, että minulle osattaisi kertoa miksi koiralla on oireita. Mutta jos maksan arvailuista, voin ihan yhtä hyvin arvailla kotona ilmaiseksi, niin kauan kuin koiralla ei hengenhätää näytä olevan.

Itse olen paininut, ja painin edelleen, ongelmien kanssa, jotka eivät ole korjaantuneet toivotulla tavalla yrityksistä huolimatta. Olen yrittänyt kysyä ihmisiltä, mitkä voisivat olla ongelmien syitä, saamatta vastauksia sen enempää kuin arvailujakaan. Minun on luotettava siis kykyyni tulkita koiraani ja sen eleitä ja selvietettävä syyt itse.