Metsäilyä

Kävimme Tomon kanssa jälleen Söderkullan metsissä, tällä kertaa muistin kamerankin! Oli hieno ilman, aurinko paistoi, eikä ollut kuitenkaan liian kuuma. Tomo totteli hienosti, nähtiin ihminen, ja Tomo tuli epäröimättä luokse kun kutsuin. Maasto oli tuolla mäkisempää kuin muistin, ja kalliot aika liukkaita, välillä piti miettiä, että mitä kautta kulkee, ettei valu kalliota pitkin järveen! Ollapa yhtä ketterä kuin koira, tulee vaan mieleen, kun katsoo miten Tomo loikkii ylös ja alas lähes pystysuoria polkuja pitkin, ja itse könyää hiiitaaasti perästä...