Metsäilyä

Kävimme Tomon kanssa jälleen Söderkullan metsissä, tällä kertaa muistin kamerankin! Oli hieno ilman, aurinko paistoi, eikä ollut kuitenkaan liian kuuma. Tomo totteli hienosti, nähtiin ihminen, ja Tomo tuli epäröimättä luokse kun kutsuin. Maasto oli tuolla mäkisempää kuin muistin, ja kalliot aika liukkaita, välillä piti miettiä, että mitä kautta kulkee, ettei valu kalliota pitkin järveen! Ollapa yhtä ketterä kuin koira, tulee vaan mieleen, kun katsoo miten Tomo loikkii ylös ja alas lähes pystysuoria polkuja pitkin, ja itse könyää hiiitaaasti perästä...

Vieheen perässä

Tänään kävimme taas viehetreeneissä Paloheinässä. Olisi pitänyt varautua paremmilla varusteilla ja ehkä laittaa Tomollekin kevyt mantteli, nimittäin siellä mäellä tuuli tosi kylmästi, ja paikalla oli paljon koiria, joten saatiin odotella vuoroa ihan "tarpeeksi kauan". Odotellessa Tomo ehti kerätä melkoisesti kierroksia, kun näki, että muut pääsevät, ja hän joutuu vaan odottamaan.

Vieheestä Tomo innostui tänään paljon enemmän kuin viimeksi. Kun vedin viehettä lähtöpaikkaan, niin johan se teki vaikka millaisia loikkia, että olis jo saanut sen vieheen. Ja todella innolla ja vauhdilla lähti ajamaan. Tehtiin 5 tai 6 vetoa, ja parilla viimeisellä Tomo uskalsi jo tarttua vieheeseen hampailla, kun se oli pysähtynyt. Viimeisin veto kuitenkin päättyi siihen, että Tomo ryntäsi kakalle heti kun viehe oli pysähtynyt. :D Voi toista, sillä mahtoi olla kova hätä.

Syksy lähestyy

Vähän kuvia vaihteeksi. Ei tällä kertaa muuta.

Toimintaa

Taas on ollut toiminnantäytteinen viikko, enkä ole saanut aikaiseksi päivittää. Osittain siksi, koska Blogger on takkuillut. Kuitenkin, nyt ajattelin päivittää vihdoin, ja kertailla vähän, mitä viikon aikana on tehty.

Kävimme keskiviikkona tottistreeneissä Talissa, ja siellä saimme hyviä vinkkejä motivaation ylläpitämiseksi. Tärkeimpänä se, että koiran kanssa koko ajan tehdään ja ollaan aktiivisia, vaikka syötetään nameja ja annetaan koiran koko ajan ikään kuin saalistaa niitä. En kyllä tiedä, miten Tomon tapauksessa, jos ne namit pitäisi joku kerta häivyttääkin, jos haluaa esim. kisoihin. Sen mielestä kun juoksentelu ympäri kisapaikkaa voisi olla paljon mielenkiintoisempaa kuin tylsien tottisliikkeiden tekeminen, jos palkkaa ei olekaan. Toisaalta treenaus tuolla oli mukavampaa kuin Kivikossa, koska täällä koirat olivat yksitellen kentällä, joten häiriötä ei ollut niin paljon. Toisaalta taas se tarkoittaa koiralle pitkää odottelua autossa, mikä etenkin talvella voi olla ikävää.

Torstaina kävimme Svenkan viehetreeneissä Paloheinässä. Tomo kuulemma ajoi hyvin, vaikka minusta se ei näyttänyt kovin innostuneelta. Kai se on kuitenkin uskottava, kun kokenut ihminen sanoo, että se oli hyvä. ;) Vauhtia ei vielä ollut kovin paljon vaan, ihan tarkoituksella. Oli kuitenkin todella mukavaa, mennään varmasti toistekin! Treenit on joka maanantai ja torstai, se käy ihan hyvin yhteen meidän muiden treenien kanssa. Maanantaisin tuonne ehtisi sopivasti ennen tottista, jolloin Tomo olisi sitten tottiksessa vähän rauhallisempi, ja sitten tiistaina oikein väsynyt, kun minulla on pitkä päivä koulussa ja harrastuksissa. Torstaina taas ei ole mitään muuta, joten silloin vasta sopiikin mennä.

Tänään kävimme Tomon kanssa metsässä, jotta herra sai vähän purkaa energiaa ja oikoa koipiaan. Voi sitä riemua! Olin ihan varma kyllä, että se liukuu kalliota pitkin järveen, mutta ei onneksi! :D Hauskaa näytti olevan. Minun on pitänyt kasvattaa hiukan ruokamääriä, kun Tomo näytti laihtuneen. Onhan sillä nyt ollutkin kaikenlaista toimintaa, joten ei mikään ihme!

Ensi kerralla täytyy ottaa kamera mukaan, kun mennään jonnekin, jotta saisi pitkästä aikaa uusia kuvia Tomosta!

Nimen takana

Monessa blogissa on pyörinyt haastetta kertoa, miksi koira sai sen nimen kun sai. Minäkin poimin haasteen Fionan blogista, ja kerron nyt teille, jotka ette vielä tiedä, miksi Tomosta tuli Tomo.

Tomo on japania ja tarkoittaa ystävää, kaveria, toveria. Japanilainen kanji-merkki, joka tarkoittaa ystävää ja lausutaan "tomo" näyttää tältä: 友. Edelle esittelemäni merkki voidaan lausua myös "yuu", koska kaikilla japanilaisilla kanji-merkeillä on useampi lausumistapa, kiinalaisperäinen ja japanilaisperäinen. Tomo on japanilainen ääntämistapa ko. merkille, "yuu" sitä vastoin kiinalainen. Sen enempää en taustoihin ja merkityksiin perehdytä teitä, koska muutoin joutuisin selittämään koko japanin kirjoitusjärjestelmän ja mihin se perustuu jne. Tämä siis taustoista.

Sitten, miksi japani? Koska Japani maana on kiehtonut minua pitkään, pidän japanin kielestä ja kulttuurista, historiasta jne. En halunnut koiralleni nimeä, jollaiseen todennäköisesti törmäisi jollain toisella nelijalkaisella. Tavalliset koirannimet eivät juurikaan kiehdo, mutta japanilaisissa nimissä on juuri oikeaa särmää. Lisäksi pidän siitä, että nimellä on merkitys. Tomo kuulostaa tavalliselta nimeltä, mutta se tarkoittaa silti jotain. Sillä on merkitys, joka aukeaa vain minulle. Ja nyt myös osittain teille. ;)

Miksi sitten päädyin juuri Tomoon? Alunperin tarkoituksenani ei ollut nimetä koiraa "ystäväksi". Mietin kaikenlaisia nimiä. Osa japanilaisistakin nimistä on jo melko yleisiä, ne hylkäsin. Tällaisia ovat esim. Yuki ja Sakura. No Sakura nyt on muutenkin melko tyttömäinen. Pohdin myös, josko nimeäisin koirani jonkun mangahahmon mukaan. Kaikilla mangahahmoilla ei kuitenkaan ole japaninkielistä nimeä, ja vaikka Edward, Hawkeye ja Mustang ovatkin hienoja hahmoja, eivät heidän nimensä täytä vaatimuksiani. Japaninkielisissä nimissä valinnanvaraa olisi, mutta suurinosa oli liian tavallisia, liian pitkiä tai liian selvästi ihmisten nimiksi mieltämiäni. Esimerkiksi Kenshin, Sanosuke ja Morita jäivät siksi pois listalta. Edellä luettelemani hahmot ovat myös kaikki melko tunnettuja (paitsi Morita), ja minusta olisi jotenkin liian ilmiselvää nimetä koira niin tunnetun hahmon mukaan.

Lopulta nimistä oli jäljellä Tomoe, ja olipa lähellä, ettei koirasta tullut sen nimistä. Tomoe-nimestä pidän todella paljon, ja hän on myös suosikkihahmojani, mutta jotenkin nimi ei tuntunut oikealta. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että alkuperäisessä kontekstissaan Tomoe on nainen. Mielestäni Tomoe nimenä ei kuitenkaan ole erityisen feminiininen, vaan se kävisi hyvin myös uroskoiralle. No, Tomoe ei kuitenkaan tuntunut oikealta viimeistään siinä vaiheessa, kun oli nähnyt pennun. Pohdin jonkun aikaa nimeä, ja lopulta päädyin yksinkertaistamaan Tomoen, ja ottamaan lopusta e:n pois. Näin sai nimensä Tomo.

Seuraavan koiran kohdalla jatkan varmaan teemaa, eli japanilainen nimi. Narttukoiran voisi nimetä Yuuksi, se vasta olisikin monimerkityksellistä. Kuitenkaan narttua ei varmaan taloon tule, joten uroksille on listassa niminä ainakin Kenji ja Aoshi. Yllättäen narttukoiralle olisi nimiä paljon pidempi lista; Noa, Asa, Misao, Yuu, Aoi... Mutta nimeä ei kuitenkaan voi päättää koiraa näkemättä, joten voi olla, että kaikki harkitsemani nimet joutuvat odottamaan vielä, mikäli seuraava koira ei näytä yhdeltäkään niistä.

Arki lähtee rullaamaan

Koulu alkoi maanantaina, ja nyt joudutaan luomaan joku rytmi elämään. Aamulla herätys, minulle aamupala, sitten koiran kanssa ulos pikaiseen, 5-20 minuutin pissatuslenkki ja sitten jo pitää kiirehtää bussille. Tomo odottaa nätisti kotona koulupäivän ajan, ja kun tulen kotiin, käydään nopeasti taas ulkona. Sitten syön, jonka jälkeen lähdetään pidemmälle lenkille tai treeneihin tai mihin nyt lähdetäänkään. Tänään käväistiin postissa ja eläinkaupassa.

Ja syksy tulee niin, että hurisee. Aamut on jo viileitä, ja kun nukkuu ikkuna auki, niin herätessä asunnossa on ihanan raikas, kuulas ilma. On mukavaa herätä silloin, vaikkakin lämmin, uninen koira jaloissa houkuttelisi toisinaan jäämään sänkyyn... Tomo nukkuu aina aamulla niin pitkään kuin mahdollista. Sitä saa hoputtaa monta kertaa, ennen kuin herra suvaitsee nousta sängystä ja lähteä ulos. Sitten sisällä takaisin nukkumaan tyytyväisen urinan kera. <3

Hieroja käymässä

Tämän päivän suunnitelmat muuttuivatkin sitten yhtäkkiä. Meidän piti Tomon kanssa lähteä kantarellikurssille ja treeneihin, mutta onneksi luin sähköpostit ennen lähtöä. Nimittäin olin yrittänyt varata Tomolle hieronta-aikaa Masseterin Liisalta, ja näytti siltä, että seuraava vapaa aika on vasta syyskuussa. Kuitenkin Liisalle oli tullut peruutus, ja tälle päivälle oli sittenkin aika! Jäimmekin kotiin odottelemaan hierojaa paikalle ja jäi treenit ja kurssi välistä.

Tomo rentoutui mukavasti hierottavaksi, mutta kun Liisa olisi halunnut tunnustella hiukan Tomon lihaksia sen seistessä, oli koko homma Tomon mielestä tooodella epäilyttävää, ja se pakeni nurkkaan haukkumaan... Kuitenkin hierottavana se oli aika rauhassa paikoillaan ja rentoutui mukavasti. Kuulemma mitään isompia jumeja ei ollut, onneksi! Peitsaaminen ei kuitenkaan siis selity lihasjumeilla, sitä jatkui tänään iltalenkillä ihan entiseen malliin. Mahdollistahan on sekin, ettei Tomo malta kävellä hihnassa, vaan innoissaan peitsaa, kun on niin kova kiire...

Liisa kiinnitti huomiota myös siihen, että seistessään Tomo yleensä laittaa oikean etujalkansa edemmäs kuin vasemman, eli keventää jalkaa seistessään. Kuitenkaan se ei liikkeessä arista jalkaa vaan ravaa puhtaasti, eikä lihaksistossa ollut mitään merkittäviä eroja kummallakaan puolella. Tämä on asia, jota täytyy tarkkailla, muttei kuulemma pidä ruveta hysteeriseksi sen suhteen! :)