Hyvää uutta vuotta 2011!

Jo on mennyt mennyt vuosi,
menköhön tämäkin vuosi,
muien vuosien mukahan,
muien päivien perästä!
Laulelkaamme, soitelkaamme!
Tehkäme iloinen ilta!
- Kanteletar I: 111

Toivotan siis kaikille blogin lukijoille onnellista ja menestyksekästä uutta vuotta 2011! Ohessa lyhyt katsaus menneseen vuoteen kuvien ja tekstin kera:

Tammikuussa 2010 Tomo alkoi aikuistua, sille tuli murkkuikä, koirapuistoissa käyminen loppui siihen. Kuvassa Tomo on 7kk, ja kuva on Malmin koirapuistosta, joka oli tuolloin naapurissamme, ja siksi kävimme siellä silloin tällöin.


Helmikuussa hankin Tomolle ensimmäisen mittatilauspannan (ja sillä tiellä sitä ollaan vieläkin ^^; ) ja vietimme aikaa Porvoossa vanhempieni luona. Alemman kuvan on ottanut Matti Sulanto.


Maaliskuussa koin valaistumisen, ja siitä lähtien olen pyrkinyt juoksuttamaan Tomoa aina silloin tällöin vapaana metsässä. Ylempi kuva on Husön metsistä, joka oli pitkään ainoa vapaanajuoksutuspaikkamme, kunnes löysin Porvoon ja Söderkullan metsät. Alemmassa kuvassa on Tomo lempipuuhassaan edellisessä asunnossa; se tarkkaili kadullakulkijoita ikkunasta, istui sängylläni noin monet kerrat.

Huhtikuussa oli vielä vähän lunta maassa, vaikka suurin osa oli jo sulanut pois. Tämä kuva Porvoon metsistä, Tomo löysi varjoisasta paikasta vielä lumen peitossa olevan alueen ja hepuloi siinä.

Tuli kevät, kesä, kuvassa Tomo on 11 kk, entisen asuntoni portailla, lieassa, ettei se karkaisi ohikulkijoiden luokse. Pihaa ei ollut aidattu. Tuo päivä oli erityisen lämmin ja mukava, teimme ystäväni kanssa käsitöitä pihalla ja koetimme pitää Tomon erossa naposteltavista.






Kesällä alkoivat puhaltaa muutoksen tuulet elämässämme, muutimme uuteen asuntoon, jonka lenkkipoluilta ensimmäinen kuva. Kävimme kesällä myös mummoni luona, sieltä toinen kuva. Kesällä oli kilpitalkoot Söderkullassa, vierailimme Mustassa Hevosessa (viimeinen kuva) veneellä, oli Saltvik, jonka ajan Tomo oli hoidossa vanhemmillani.. Tietenkään unohtamatta sitä, että kesäkuussa Tomo täytti vuoden, ja minä 19 vuotta. Kesällä innostuimme myös treenaamaan enemmän, ja kesä oli muutenkin hyvää ja aktiivista aikaa.




Sitten tuli syksy... Syksyllä aloitin ammattikorkeakoulun, aloimme käydä Tomon kanssa viehetreeneissä ja tottiksessa. Alkusyksy oli hyvää aikaa sekin, olimme kovin aktiivisia. Syksy jäi kuitenkin kovin lyhyeksi, koska talvi tuli niin äkkiä.. Loppusyksystä, loka/marraskuulta minulla ei juurikaan ole kuvia, enkä oikein muista mitä teimme Tomon kanssa silloin. Emme mitään erikoista varmaankaan...

Sitten tuli loppusyksy ja talvi marraskuussa, ja ulkokuvia on edelleenkin kovin vähän, koska on niin kovin pimeää. Jossain vaiheessa loppusyksystä tai alkutalvesta kasvoin aikuiseksi myöskin, ja ehkä sen myötä, että Kaede tuli taloon, vaikka varmasti muutkin asiat vaikuttivat siihen. Lokakuusta alkaen syksy oli sekä raskas henkisesti, että aivan valtavan ihana, mutta olen hyvin onnellinen, että syksy on mennyt ohi. Hermoja raastava se oli kaikesta huolimatta, sekä minulle että Tomolle. Kesän jälkeen elämänmuutokset ovat jatkuneet, enkä tunnu saavuttavan mitään pysyvää.


Sitten taloon tuli Kaede, pieni prinsessani, rääpäle se oli aluksi, mutta on reipastunut ja kasvanut todella paljon. Muistan kun kävin katsomassa pentuja kasvattajalla, silloin oli sankka sumu, ja olin hyvin väsynyt ajomatkan jälkeen, ja olin hyvin onnellinen, että silloin en ollut yksin, vaan joku muu tarjoutui viemään Tomon iltalenkille. Kaeden kotiuduttua olin ensimmäiset päivät kovin väsynyt, mutta nyt arki on sujunut hyvin jo pidemmän aikaa, ja olen tyytyväinen meidän kolmihenkiseen perheeseemme. Alun vaikeuksien jälkeen Tomo ja Kaede tulevat erinomaisesti toimeen.


Ja viimeisessä kuvassa Kaede, 12 viikkoa, pikku prinsessani poseeraa pihassa, naama lumessa, koska se on juuri etsinyt nappuloita lumihangesta. Vielä kerran, hyvää uutta vuotta 2011 kaikille! Postauksen ensimmäisen kuvan otin tänään päivällä ikkunan läpi, kun valo oli niin kaunis.

Miksi meillä on kiire?

Ihmisillä on usein kiire. Olen jo jonkun aikaa ihmetellyt mielessäni miksi näin on? Miksi meillä on kiire? Missä on ihmisten kärsivällisyys? Olin tänään kaupungilla, eikä minulla ollut kiire mihinkään. Yleensä minulla ei ole kiire, mutta silti etenen reippaasti, ja hidastelijat (niin autolla kuin kävellen) ärsyttävät minua tahtomattani. Tänään pysähdyin hetkeksi hengittämään. Olin suorittanut kaikki ostokset, jonottanut pitkään neljässä eri kaupassa (vaikka olisin selinnyt käymällä vain kahdessa), kun ihmiset ostavat tolkuttomia määriä elintarvikkeita, koska kuvittelevat ruoan loppuvan, kun on uusivuosi.

Kävelin junaradan ylikulkutunnelissa, ja pysähdyin hetkeksi, ajatukseni oli kaivaa lompakosta kolikko, ja antaa se kahdelle miehelle, jotka soittivat viulua. Mutta sitten minä pysähdyin siihen ihmisvilinään, ja kuuntelin hetken aikaa heidän soittoaan. Katselin kun ihmiset kiiruhtivat ohi, kiireessä. Katsoin autoilijoita, katsoin kun joku juoksi junaan. Kaikilla on kiire, ikään kuin vanhasta tottumuksesta, eikä kukaan pysähdy miettimään, onko niin todella, onko pakko ehtiä juuri siihen junaan, onko pakko ehtiä juuri sen auton edelle, tai siihen lyhimpään kassajonoon.

Itseasiassa kritisoin useinkin jatkuvaa kiirettä. Peräänkuulutan kärsivällisyyttä, koska asiat hyvin harvoin ovat kiinni viidestä minuutista, tai edes puolesta tunnista. En pidä itseäni minään malliesimerkkinä, vaikka uskon, että minulla on paljon enemmän kärsivällisyyttä kuin keskivertosuomalaisella, jos tahdon. Sitä minä taas etsin tänään itsestäni, kun tulin kotiin ja huomasin puolet kompostiämpärin sisällöstä pitkin asuntoni lattiaa. Kaede oli hieman askarrellut, jatkossa täytyy muistaa ottaa pyyhkeet pois roikkumasta keittiön kaapinovesta.

Kärsivällisyyttä tarvitaan myös lenkkeillessä. Tai ei oikeastaan kärsivällisyyttä, vaan enemmänkin sitä, ettei ole kiire. Sellaista rauhallisuutta. Monesti meinaan hermostua, kun Tomo haluaa haistella jokaisen pissan reitin varrelta, eikä pääse etenemään sitä reipasta vauhtia mitä "kuuluisi". Toisinaan taas mietin, että miksi pitikään lenkkeillä sitä reipasta vauhtia, koska se ei varmasti ole mielekästä koiralle, kun koko ajan vedetään remmistä, eikä omistajalle, joka stressaa kun ei mennä reipasta vauhtia eteenpäin. Toivon, että miettisin asiaa paljon useammin, silloin lenkkeilykin voisi olla mukavampaa.

Tomolla on hämmästyttävä kyky saada minut hermostumaan, ja sen suhteen kärsivällisyyteni on hävettävän lyhyt, vaikka minulla on toisten asioiden suhteen todella pitkä pinna. Kaikesta huolimatta voisin siis tehdä yhden uudenvuodenlupauksen, ja se on: yritän olla hermostumatta Tomoon turhaan. Mutta toisaalta Tomo on kovin anteeksiantavainen, ja joskus minusta tuntuu, että se melkeinpä ymmärtää, että hermostuin turhasta, eikä siksi välitä siitä. Jos Tomo olisi ihminen, se tekisi minut hulluksi käytöksellään, mutta koirana se on juuri täydellinen tällaisena.

Ei tässä postauksessa tunnu olevan pointtia. Blogi myös hieman laajentaa aihepiiriään yksinomaan Tomosta ja Kaedesta hieman laajempaan elämän pohdintaan, kuitenkin koetan sisällyttää teksteihin vähintään "koiranäkökulman", jotta tämä pysyisi koirablogina, eikä muuttuisi yleiseksi kaikenlaista käsitteleväksi blogiksi.

Minun koirani, kaikesta huolimatta

Olen sanonut Tomosta kaikenlaista, en aina kovin hyvää, olen lukemattomat kerrat menettänyt hermoni sen temppuiluun, tottelemattomuuteen, remmirähjäykseen... Olen manannut sen alimpaan helvettiin sen tehtyä pienenä tuhoja yksin ollessaan, olen ollut valmis ripustamaan sen hihnastaan puunoksaan kun se ei ole kuunnellut minua ulkona tai olisin mielelläni joskus antanut hihnan ensimmäiselle vastaantulijalle ja sanonut "pidä hyvänäsi".

Toisinaan kaikki tuo menettää merkityksensä, ja muistan taas, miksi joskus sanoin Tomoa elämäni koiraksi, ja luonnehdin sen sopivan luonteeltaan minulle täydellisesti. Toisinaan sillä ei ole mitään väliä, että se räyhää remmissä, edelleen aina silloin tällöin, kiskoo kaikkien hajujen perään ulkona, eikä sitä kiinnosta kuunnella minua kun kutsun sitä hihnalenkillä. Ei silläkään ole väliä, että se hyppii kun tulen kotiin, eikä sillä, että se ei tosiaan ole mikään maailman tasapainoisin koira psyykeltään, eikä silläkään, etteivät useimmat ihmiset luullakseni pidä siitä kovinkaan paljon.

Se kuitenkin toimii kuin minun ajatus, ja sen käytös heijastuu suoraan minun käytöksestäni. Sitä ei voi huijata, en voi teeskennellä olevani iloinen jos en ole. Tomo huomaa sen todellisen mielentilan aina, ja toimii sen mukaan. Kun minä olen masentunut, sekin on, ja silloin se menee nurkkaan, eikä suostu tulemaan pois. Enkä voi huijata sitä. Ainoastaan yhdelle ihmiselle olen koskaan sanonut ääneen, että olen harkinnut etsiväni Tomolle uuden kodin joskus. Olen miettinyt, olisiko sen parempi jossain muualla. Mutta kyse ei oikeastaan ole siitä, vaan siitä, että Tomo on tavallaan osa minua.

Ei varmasti ollut sattumaa, että valitsin juuri Tomon, niiden seitsemän muun samanoloisen joukosta. Kun joskus tuntuu, ettei ole enää mitään, minkä vuoksi jatkaa, niin silloin on jotenkin kovin helpottavaa mennä Tomon kanssa pitkälle kävelylle, ja tuntea se paine hihnan toisessa päässä, keskittyä niihin ohituksiin ja todella tietää, että se koira on siinä. Tomo ei ole helppo koira, mutta vastapainoksi se on sellainen koira, jonka kanssa todella tietää elävänsä, ja joka myös vaatii sitä, että sen kanssa eletään.

Kaede on ihana koira, kaikin puolin helppo ja vaivaton. Sen kanssa elämä on helppoa, se kulkee mukana kuin varjo, on kovin kunnollinen, tottelevainen ja mukava. Mutta vaikka se on juuri sellainen koira, mitä Tomosta toivoin, ja kun Tomosta ei sellaista tullut, niin Kaedesta tuli, niin silti, juuri sen vuoksi siitä ei koskaan voi tulla samanlaista sielun toista puoliskoa kuin Tomosta. Vaikka Kaede onkin todella tärkeä ja rakas koira minulle myös. Sen kanssa ei kuitenkaan tunne elävänsä, se ei nostata samanlaisia tunteita kuin Tomo.

Vaikka olen joskus miettinyt, onko Tomo sittenkään minulle oikea koira, että olisiko parempi tarjota sille koti jostain muualta, niin kaiken jälkeen olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että Tomo on minun koirani sanojen kaikissa merkityksissä. Sen todella kuuluu olla minun koirani, niin on tarkoitettu, ja juuri nyt vain sillä on merkitystä, että voin ottaa minun remmiräyhäävän, narttujen pissoja lipittävän, höyrypääkoirani mukaan lenkille, ja kerrankin arvostaa sitä, että minulla on koira, joka ei vain kulje varjona perässäni, vaan yrittää vetää minua perässään. Sanojen kaikissa merkityksissä.

Innostusta

Pitkän hiljaiselon jälkeen alkaa pikkuhiljaa palata innostus kaikenlaisiin koirajuttuihin. Harrastukset on nyt talvitauolla, mutta noin muuten on oikein kiva puuhastella kaikkea. Tänäänkin on melkein koko päivä vierähtänyt koirien kanssa touhutessa.

Ensin kävimme Kaeden kanssa eläinkaupassa, tarkoituksena hankkia kunnolliset valjaat. Taas kerran tuli todettua, ei kannata ostaa halpaa. Hankin Kaedelle säädettävät valjaat Murren Murkinan alennuskorista, maksoivat huimat 6 euroa, enkä yhtään ihmettele miksi ne olivat alennusmyynnissä. Ne olivat kertakaikkiaan kummallisen malliset, vaikka säätövaraa oli melkein joka remmissä, en silti saanut niitä Kaedelle sopiviksi. Niinpä tänään pakkasin pennun autoon ja ajoimme ensin Murren Murkinaan, jossa sovitettiin kaikki valjasmallit läpi, mutta sopivia ei oikein löytynyt. Jatkoimme matkaa 4petsiin, josta matkaan tarttuivat TopCanisin yksinkertaiset valjaat heijastimilla, jotka ovat oikein hyvät Kaedelle.

Kotiin tultua lepäiltiin hetki, ja sitten lähdin Tomon kanssa ihan kahdestaan lenkille. Tomo olisi kyllä kovasti halunnut jäädä sisälle, kun jätin Kaedelle yksinolon ajaksi aktivointipallon ja röhkivän possun... Mutta lenkki sujui yllättävän hyvin, kylmähän siellä oli, mutta mentiin reipasta tahtia ja oli kivaa. Johan siinä sitten koko päivä menikin mukavasti.

Tavoitteita vuodelle 2011

Pian on uusi vuosi, ja tokihan uudelle vuodelle pitää asettaa tavoitteita. Koska uudenvuodenlupauksia ei kuitenkaan kukaan koskaan pidä, niin en lupaa mitään. :D

1) Saada ohitukset sujumaan vielä paremmin.
- Viime vuoden lopussa ohitusongelmia ei vielä ollut, ne alkoivat tammikuussa. Pian niiden kanssa on siis painittu vuosi. Tavoitteena olisi saada molemmat koirat ohittamaan muut löysällä remmillä hiljaa ilman mitään namihoukutteluja.

2) Kaeden kanssa pentukurssille ja viehetreeneihin.

3) Tomolle viralliset lonkka- ja kyynärkuvat, mahdollisesti myös muita terveystutkimuksia.

4) Tomolta ihmisiä vasten hyppiminen pois. En vielä luovuta.

5) Tomo BH-valmiiksi.
- Hurja tavoite, olisi hienoa saavuttaa se, mutta asetan sen vähän tyylillä "katsotaan jospa niin kävisi". En ota stressiä. 8)

Muita kertomisen arvoisia asioita on se, että Kaede sai tänään postissa käytetyt Allsafe-turvavaljaat, joten nyt minun ei enää tarvitse kärsiä omantunnontuskia siitä, että sitkeästi aina saarnaan koirien turvallisen automatkustamisen puolesta, mutta omat koirani eivät matkustaisi turvallisesti. Nyt voin saarnata jälleen puhtaalla omallatunnolla. ;)

Hämmentävää kyllä, nuo valjaat ovat 0-15-kiloisille koirille.. Kaede painaa nyt n. 6 kg, ja se on niin rimpula, että osa säädöistä saa olla ihan tiukimmillaan.. Miten nuo voivat istua esim. chihuahualle ollenkaan?

Vuoden 2010 tavoitteiden tarkistus

Nyt niiden tavoitteiden kimppuun.

1) Aloitetaan haku-treeni mahdollisuuksien mukaan.
- Emme aloittaneet haku treeniä, mutta pk-tottiksen kyllä. Kävimme pk-leirillä kokeilemassa hakua keväällä, ja totesin, ettei ihan minun juttuni.

2) Viralliset terveystutkimukset ainakin lonkkien ja kyynärien osalta syksyllä.
- Ei olle käyty. Ehkä ensi vuonna.

3) Saadaan Tomon maha kuntoon, ei enää ripulia!
- Hep, kunnossa on!

4) Kouluttaa ihmisiä vasten hyppiminen pois.
- Oli välillä ihan hyvä, mutta alan menettää toivoni. Tavoitetta ei ole siis saavutettu. Yritys jatkuu...

5) Saada käsittely ja kynsienleikkuu sujumaan ongelmitta.
- Tavoite saavutettu.

Pitkästä aikaa

Pikkuhiljaa muistuu mieleen, että tällainen blogi on olemassa, ja että sitä ehkä pitäisi joskus päivittää... Toivottavasti vuosi 2011 on aktiivisempi kuin tämä loppuvuosi. Siitä tulikin mieleeni, että olin asettanut vuodelle 2010 jotakin tavoitteita, jotka vielä odottavat tarkasteluaan. Samoin tein voin sanoa, etteivät ne kaikki ole toteutuneet. Osa kylläkin. Niihin palaan jossain ihan toisessa postauksessa.

Tomo on nyt 18 kk vanha, niin se aika vaan kuluu. Se aikuistuu ja järkevöityy hitaasti mutta varmasti. Perheemme on myös kasvanut, ja kuvioihin on astunut Kaede-neiti, jolla on pian ikää 3 kuukautta. Kaede on hyväkäytöksinen ja reipas pikkuneiti, joka on tähän mennessä hurmannut kaikki. ;) Tulevaisuudessa toivon voivani kuljettaa Kaedea mukana kaikkialla, mm. histel-tapahtumissa. Kaedesta lisää sen omalla sivulla.

Epäaktiivista eloa

Viime aikoina blogin päivittely on jäänyt todella vähälle. Pahoittelut siitä. Se johtuu ensinnäkin (positiivisista) elämänmuutoksista ihan oikean elämän puolella, sekä siitä, ettei mitään niin jännää ole tapahtunut, jotta olisin jaksanut kirjoittaa siitä blogiin.

Tomon kanssa olemme viettäneet ihan tavallista arkea. Emme ole rehellisesti sanottuna tehneet mitään erikoista pitkään aikaan. Treeneissä käynti loppui, kun maanantain treenit siirtyivät sunnuntaille, emmekä oikeastaan ehdi sinne töiden vuoksi. Tomo on kuitenkin mitä ilmeisimmin tyytyväinen, ei se ainakaan osoita millään tavoin, että aktivointia olisi liian vähän. Etenkin nyt lumen ja pakkasen tultua Tomo näyttää olevan oikein tyytyväinen siihen, että se saa vain makoilla sängyllä. :D

Virtapiikki

Ulkoilman lämpötila ja Tomon energisyys korreloivat keskenään. Mitä kylmempää, sen enemmän virtaa Tomolla on. Koko ajan pitää olla menossa, sinne, tänne ja tonne, mieluiten kaasu pohjassa. Tomo ei kuitenkaan vaikuta palelevalta, mutta voisi kyllä kokeilla auttaisiko takki, niin ettei tarvisi olla koko ajan kauheasti menossa, että pysyy lämpimänä. Lämpötila oli tänäänkin huomattavan lähellä pakkasasteita, ihan päivälläkin, puhumattakaan aamusta.

Luulen myös vihdoinkin löytäneeni ratkaisun meidän ongelmaamme, joka on siis hihnan nyppiminen. Tänään kokeilin lenkillä ensimmäistä kertaa, ja näytti toimivan. Palkkaan siis Tomon ennen kuin hihna ehtii kiristyä. Kovin oli erilaista menoa loppulenkki, kaikki nykiminen ja säntäily loppui kuin seinään. Tällä jatketaan!

Raporttia mölleistä

Lyhyehkö raportti niistä möllikisoista. Sijoituimme hienosti viimeisiksi, mikä nyt ei ollut yllätys, kun katsoi niiden muiden suorituksia ja vertasi niitä Tomoon. Kaikenkaikkiaan Tomo toimi kuitenkin tosi hienosti, ehkä jopa paremmin kuin treeneissä yleensä! (Y) Mitään kauhean vaikeaahan tuossa ei ollut, ja sai palkata ja käyttää nameja yms. ihan niin paljon kun tahtoi. :D Noin yleisesti ottaen olen tyytyväinen, eihän tuolta sijoituksia lähdettykään hakemaan, vaan kokemusta. Menee varmasti vielä aikaa, ennen kuin Tomon saa toimimaan kokonaan ilman palkkausta.

Luoksepäästävyys: Tomo hyppäsi tuomaria vasten... ajattelin, että parempi, että minä näytän hampaat kuin että tuomari katsoo ne, ja onnistuihan se, Tomo oli hiukan levoton, muttei varsinaisesti vastustellut. Pisteitä 6/10, ylitti odotukset. :D

Leikki: Tomo leikki hienosti, oli tosi innoissaan lelusta, repi ja taisteli, mutta päästi myös käskystä irti. Ei lähtenyt huitelemaan lelun kanssa. Pisteitä 9/20, tälle olisin kaivannut perusteluita, että miksei saatu enempää pisteitä. Koska Tomo ei mun mielestä tossa sen leikkimisessä nyt ole niin suurta eroa noiden perinteisempien pk-rotujen leikkiin. Ihan samalla tavalla Tomo leikkii - repii ja taistelee lelusta, juoksee sen perään jos menen lelun kanssa karkuun jne. Ei päästä irti, jos ei sitä pyydä päästämään.

Seuraaminen: Sujui mun mielestä hyvin, mutta paljon käytin kyllä nameja. Pitkiä pätkiä meni ilmankin houkuttelua, ja käännökset oli hienoja. Kontakti pysyi. En muista pisteitä tästä, mutta jotain 7/15 taisi olla.

Palkkaaminen seuraamisen jälkeen: heitin Tomolle namin maahan. 7/10. :D

Luoksetulo: Tomo ei pysynyt paikallaan.. yllätys yllätys, pyydettiin siis avustaja pitämään siitä kiinni. Luoksetulo itsessään oli tosi vauhdikas, Tomo ei ihan saanut hidastettua ajoissa, ja törmäsi jalkoihini... Tästä saatiin muistaakseni 7/10.

Paikallamakuu koiran tason mukaan: Meidän heikoin liike. Jäin hihnanmitan päähän, kävin välillä palkkaamassa, mutta just, kun olin vapauttamassa, niin Tomo nousikin ylös, ja jouduin laittamaan sen uudestaan maahan. Saatiin tästä sitten 4/10.

Toisen koiran kohtaaminen/ohitus: Sujui kuten normaalit ohitukset lenkillä, varmuuden vuoksi käytin nami-imutusta, kun koirat menivät vastakkain. Tästäkään en muista pisteitä, mutta kauheasti ei mene vikaan, jos sanon, että olivat 5/10.

Koiran yhteistyö ohjaajan kanssa: Mun mielestä Tomo meni kivasti ja teki hyvää yhteistyötä, ollakseen Tomo. :D Eihän sen yhteistyöhalukkuus tule varmaan ikinä olemaan samanlaista kuin jollain sakemannilla tai malikalla, vaan Tomo tekee yhteistyötä, jos se itse hyötyy siitä, ja jos mulla ei vaikuta olevan mitään kiinnostavaa, se keksii itselleen parempaa tekemistä. Ominaisuus, josta koirassa pidän. Muistaakseni pisteet oli tässäkin jotain 5/10 luokkaa.

Kokonaisuudessaan 51 pistettä.

Joihinkin kohtiin olisin tosiaan kaivannut perusteluja, mutta tuomari ehti lähteä, ennen kuin sain meidän pöytäkirjan ja pisteet nähtäväksi, joten en saanut tilaisuutta kysyä. Ihan mukava kokemus kuitenkin, kun tosiaan oli sillä asenteella, että ei mitään ressiä, vaan mennään ihan oman tason mukaan, kun se kerta on sallittua. :)

Onnistumisen määrä on vakio?

Alkaa tuntua siltä, että kun yksi asia alkaa sujua, niin vastapainoksi joku toinen alkaa mennä alamäkeen. Ei tässä nyt mistään elämää suuremmista jutuista ole kyse kuitenkaan. ;) Lähinnä treenijuttuja. Tomo on alkanut seuraamaan ihan kivasti, harjoitusmäärään nähden se sujuu tosi hyvin. Voin seurauttaa sitä jo melkein 10 askelta, ja se pitää kontaktin, vaikka laittaisin namikäden esim. selän taakse. Se ei enää siis ole riippuvainen namikädestä, ja nykyään toimii ihan käsky "seuraa", aikaisemman, epämääräisemmän "katso"-käskyn sijasta.

Sen sijaan Tomo on kehittänyt ongelman paikallamakuusta, se pyrkii nousemaan ylös aina jos poistun kauemmas. Lähellä ei ole ongelmaa, mutta jos yritän lähteä kauemmas, se nousee melkein automaattisesti. Syksylläei tätä ongelmaa ollut, vaan silloin saatoin ihan hyvin kävellä puoli treenikenttää poispäin, ja Tomo makasi ihan rauhassa. Sekin voi vaikuttaa, että nyt on ollut pimeää, se voi jännittää Tomoa, niin että se ei malta pysyä paikallaan.

Arkielämässä ohitukset on nykyään upeita. Tänään kohtasimme ei-niin-valistuneen koiranomistajan, joka päästi oman koiransa n. 20 sentin päähän meistä, ja Tomo piti koko ajan kontaktin eikä huomannutkaan toista koiraa! Olin niin ylpeä siitä, ja hieman myös itsestäni, kun olen saanut Tomon tähän pisteeseen siitä, että se räyhäsi kaikille vastaantulijoille! :)

Mutta taas asialla on kaksi puolta. En tiedä, onko se pimeys, Tomon aikuistuminen, vai mikä, mutta Tomo on alkanut tuijotella ihmisiä. Ja koiria. Ja autoja. Ja lastenvaunuja. Ikään kuin se vahtisi, mutta toivon ettei. Saan sen kyllä nopeasti palautumaan, ei tarvitse kuin kutsua sitä, niin se lopettaa kyttäämisen. Silti tuo tapa on äärimmäisen rasittava, ja toivon, että se ei ainakaan voimistu, tai Tomo aloita mitään mörkökautta!

Lauantaina pääsemme Tomon kanssa korkkaamaan mölli-kisauramme. HPH:lla on nimittäin jäsenten väliset kisat, joissa on myös mölliluokka. Kouluttajan mukaan voimme hyvin mennä Tomon kanssa sinne, joten ajattelin, ettei siinä mitään menetäkään, ja menemme kokeilemaan. Treenin kannalta ajattelin ottaa koko asian, siis lähdemme hakemaan kokemusta. Kaikki muu on plussaa ja ylittää odotukset! :D

Vielä täytyy sitäkin hehkuttaa, että viehetreenien aloittamisen jälkeen Tomon leikki pn parantunut hurjasti. Se taistelee patukasta paljon innokkaammin nykyään, ja innostuu siitä aina, ennen kun se kävi hiukan tuuliajolla, joku päivä saattoi ruohonkorsi olla kiinnostavampi jne. Nyt on asia toisin! /,,/

Sademantteli

Tein Tomolle joku aika sitten uuden sademanttelin syksyksi, kun viimetalvinen mantteli jäi pieneksi. Päällikangas on vedenpitävää, vuorina oranssi jenkkicollege, lisäksi heijastimet edessä, lautasilla, sivuilla ja vielä tuossä hännän yläpuolella. Kyllä pitäisi näkyä!

Metsäilyä

Kävimme Tomon kanssa jälleen Söderkullan metsissä, tällä kertaa muistin kamerankin! Oli hieno ilman, aurinko paistoi, eikä ollut kuitenkaan liian kuuma. Tomo totteli hienosti, nähtiin ihminen, ja Tomo tuli epäröimättä luokse kun kutsuin. Maasto oli tuolla mäkisempää kuin muistin, ja kalliot aika liukkaita, välillä piti miettiä, että mitä kautta kulkee, ettei valu kalliota pitkin järveen! Ollapa yhtä ketterä kuin koira, tulee vaan mieleen, kun katsoo miten Tomo loikkii ylös ja alas lähes pystysuoria polkuja pitkin, ja itse könyää hiiitaaasti perästä...

Vieheen perässä

Tänään kävimme taas viehetreeneissä Paloheinässä. Olisi pitänyt varautua paremmilla varusteilla ja ehkä laittaa Tomollekin kevyt mantteli, nimittäin siellä mäellä tuuli tosi kylmästi, ja paikalla oli paljon koiria, joten saatiin odotella vuoroa ihan "tarpeeksi kauan". Odotellessa Tomo ehti kerätä melkoisesti kierroksia, kun näki, että muut pääsevät, ja hän joutuu vaan odottamaan.

Vieheestä Tomo innostui tänään paljon enemmän kuin viimeksi. Kun vedin viehettä lähtöpaikkaan, niin johan se teki vaikka millaisia loikkia, että olis jo saanut sen vieheen. Ja todella innolla ja vauhdilla lähti ajamaan. Tehtiin 5 tai 6 vetoa, ja parilla viimeisellä Tomo uskalsi jo tarttua vieheeseen hampailla, kun se oli pysähtynyt. Viimeisin veto kuitenkin päättyi siihen, että Tomo ryntäsi kakalle heti kun viehe oli pysähtynyt. :D Voi toista, sillä mahtoi olla kova hätä.

Syksy lähestyy

Vähän kuvia vaihteeksi. Ei tällä kertaa muuta.

Toimintaa

Taas on ollut toiminnantäytteinen viikko, enkä ole saanut aikaiseksi päivittää. Osittain siksi, koska Blogger on takkuillut. Kuitenkin, nyt ajattelin päivittää vihdoin, ja kertailla vähän, mitä viikon aikana on tehty.

Kävimme keskiviikkona tottistreeneissä Talissa, ja siellä saimme hyviä vinkkejä motivaation ylläpitämiseksi. Tärkeimpänä se, että koiran kanssa koko ajan tehdään ja ollaan aktiivisia, vaikka syötetään nameja ja annetaan koiran koko ajan ikään kuin saalistaa niitä. En kyllä tiedä, miten Tomon tapauksessa, jos ne namit pitäisi joku kerta häivyttääkin, jos haluaa esim. kisoihin. Sen mielestä kun juoksentelu ympäri kisapaikkaa voisi olla paljon mielenkiintoisempaa kuin tylsien tottisliikkeiden tekeminen, jos palkkaa ei olekaan. Toisaalta treenaus tuolla oli mukavampaa kuin Kivikossa, koska täällä koirat olivat yksitellen kentällä, joten häiriötä ei ollut niin paljon. Toisaalta taas se tarkoittaa koiralle pitkää odottelua autossa, mikä etenkin talvella voi olla ikävää.

Torstaina kävimme Svenkan viehetreeneissä Paloheinässä. Tomo kuulemma ajoi hyvin, vaikka minusta se ei näyttänyt kovin innostuneelta. Kai se on kuitenkin uskottava, kun kokenut ihminen sanoo, että se oli hyvä. ;) Vauhtia ei vielä ollut kovin paljon vaan, ihan tarkoituksella. Oli kuitenkin todella mukavaa, mennään varmasti toistekin! Treenit on joka maanantai ja torstai, se käy ihan hyvin yhteen meidän muiden treenien kanssa. Maanantaisin tuonne ehtisi sopivasti ennen tottista, jolloin Tomo olisi sitten tottiksessa vähän rauhallisempi, ja sitten tiistaina oikein väsynyt, kun minulla on pitkä päivä koulussa ja harrastuksissa. Torstaina taas ei ole mitään muuta, joten silloin vasta sopiikin mennä.

Tänään kävimme Tomon kanssa metsässä, jotta herra sai vähän purkaa energiaa ja oikoa koipiaan. Voi sitä riemua! Olin ihan varma kyllä, että se liukuu kalliota pitkin järveen, mutta ei onneksi! :D Hauskaa näytti olevan. Minun on pitänyt kasvattaa hiukan ruokamääriä, kun Tomo näytti laihtuneen. Onhan sillä nyt ollutkin kaikenlaista toimintaa, joten ei mikään ihme!

Ensi kerralla täytyy ottaa kamera mukaan, kun mennään jonnekin, jotta saisi pitkästä aikaa uusia kuvia Tomosta!

Nimen takana

Monessa blogissa on pyörinyt haastetta kertoa, miksi koira sai sen nimen kun sai. Minäkin poimin haasteen Fionan blogista, ja kerron nyt teille, jotka ette vielä tiedä, miksi Tomosta tuli Tomo.

Tomo on japania ja tarkoittaa ystävää, kaveria, toveria. Japanilainen kanji-merkki, joka tarkoittaa ystävää ja lausutaan "tomo" näyttää tältä: 友. Edelle esittelemäni merkki voidaan lausua myös "yuu", koska kaikilla japanilaisilla kanji-merkeillä on useampi lausumistapa, kiinalaisperäinen ja japanilaisperäinen. Tomo on japanilainen ääntämistapa ko. merkille, "yuu" sitä vastoin kiinalainen. Sen enempää en taustoihin ja merkityksiin perehdytä teitä, koska muutoin joutuisin selittämään koko japanin kirjoitusjärjestelmän ja mihin se perustuu jne. Tämä siis taustoista.

Sitten, miksi japani? Koska Japani maana on kiehtonut minua pitkään, pidän japanin kielestä ja kulttuurista, historiasta jne. En halunnut koiralleni nimeä, jollaiseen todennäköisesti törmäisi jollain toisella nelijalkaisella. Tavalliset koirannimet eivät juurikaan kiehdo, mutta japanilaisissa nimissä on juuri oikeaa särmää. Lisäksi pidän siitä, että nimellä on merkitys. Tomo kuulostaa tavalliselta nimeltä, mutta se tarkoittaa silti jotain. Sillä on merkitys, joka aukeaa vain minulle. Ja nyt myös osittain teille. ;)

Miksi sitten päädyin juuri Tomoon? Alunperin tarkoituksenani ei ollut nimetä koiraa "ystäväksi". Mietin kaikenlaisia nimiä. Osa japanilaisistakin nimistä on jo melko yleisiä, ne hylkäsin. Tällaisia ovat esim. Yuki ja Sakura. No Sakura nyt on muutenkin melko tyttömäinen. Pohdin myös, josko nimeäisin koirani jonkun mangahahmon mukaan. Kaikilla mangahahmoilla ei kuitenkaan ole japaninkielistä nimeä, ja vaikka Edward, Hawkeye ja Mustang ovatkin hienoja hahmoja, eivät heidän nimensä täytä vaatimuksiani. Japaninkielisissä nimissä valinnanvaraa olisi, mutta suurinosa oli liian tavallisia, liian pitkiä tai liian selvästi ihmisten nimiksi mieltämiäni. Esimerkiksi Kenshin, Sanosuke ja Morita jäivät siksi pois listalta. Edellä luettelemani hahmot ovat myös kaikki melko tunnettuja (paitsi Morita), ja minusta olisi jotenkin liian ilmiselvää nimetä koira niin tunnetun hahmon mukaan.

Lopulta nimistä oli jäljellä Tomoe, ja olipa lähellä, ettei koirasta tullut sen nimistä. Tomoe-nimestä pidän todella paljon, ja hän on myös suosikkihahmojani, mutta jotenkin nimi ei tuntunut oikealta. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että alkuperäisessä kontekstissaan Tomoe on nainen. Mielestäni Tomoe nimenä ei kuitenkaan ole erityisen feminiininen, vaan se kävisi hyvin myös uroskoiralle. No, Tomoe ei kuitenkaan tuntunut oikealta viimeistään siinä vaiheessa, kun oli nähnyt pennun. Pohdin jonkun aikaa nimeä, ja lopulta päädyin yksinkertaistamaan Tomoen, ja ottamaan lopusta e:n pois. Näin sai nimensä Tomo.

Seuraavan koiran kohdalla jatkan varmaan teemaa, eli japanilainen nimi. Narttukoiran voisi nimetä Yuuksi, se vasta olisikin monimerkityksellistä. Kuitenkaan narttua ei varmaan taloon tule, joten uroksille on listassa niminä ainakin Kenji ja Aoshi. Yllättäen narttukoiralle olisi nimiä paljon pidempi lista; Noa, Asa, Misao, Yuu, Aoi... Mutta nimeä ei kuitenkaan voi päättää koiraa näkemättä, joten voi olla, että kaikki harkitsemani nimet joutuvat odottamaan vielä, mikäli seuraava koira ei näytä yhdeltäkään niistä.

Arki lähtee rullaamaan

Koulu alkoi maanantaina, ja nyt joudutaan luomaan joku rytmi elämään. Aamulla herätys, minulle aamupala, sitten koiran kanssa ulos pikaiseen, 5-20 minuutin pissatuslenkki ja sitten jo pitää kiirehtää bussille. Tomo odottaa nätisti kotona koulupäivän ajan, ja kun tulen kotiin, käydään nopeasti taas ulkona. Sitten syön, jonka jälkeen lähdetään pidemmälle lenkille tai treeneihin tai mihin nyt lähdetäänkään. Tänään käväistiin postissa ja eläinkaupassa.

Ja syksy tulee niin, että hurisee. Aamut on jo viileitä, ja kun nukkuu ikkuna auki, niin herätessä asunnossa on ihanan raikas, kuulas ilma. On mukavaa herätä silloin, vaikkakin lämmin, uninen koira jaloissa houkuttelisi toisinaan jäämään sänkyyn... Tomo nukkuu aina aamulla niin pitkään kuin mahdollista. Sitä saa hoputtaa monta kertaa, ennen kuin herra suvaitsee nousta sängystä ja lähteä ulos. Sitten sisällä takaisin nukkumaan tyytyväisen urinan kera. <3

Hieroja käymässä

Tämän päivän suunnitelmat muuttuivatkin sitten yhtäkkiä. Meidän piti Tomon kanssa lähteä kantarellikurssille ja treeneihin, mutta onneksi luin sähköpostit ennen lähtöä. Nimittäin olin yrittänyt varata Tomolle hieronta-aikaa Masseterin Liisalta, ja näytti siltä, että seuraava vapaa aika on vasta syyskuussa. Kuitenkin Liisalle oli tullut peruutus, ja tälle päivälle oli sittenkin aika! Jäimmekin kotiin odottelemaan hierojaa paikalle ja jäi treenit ja kurssi välistä.

Tomo rentoutui mukavasti hierottavaksi, mutta kun Liisa olisi halunnut tunnustella hiukan Tomon lihaksia sen seistessä, oli koko homma Tomon mielestä tooodella epäilyttävää, ja se pakeni nurkkaan haukkumaan... Kuitenkin hierottavana se oli aika rauhassa paikoillaan ja rentoutui mukavasti. Kuulemma mitään isompia jumeja ei ollut, onneksi! Peitsaaminen ei kuitenkaan siis selity lihasjumeilla, sitä jatkui tänään iltalenkillä ihan entiseen malliin. Mahdollistahan on sekin, ettei Tomo malta kävellä hihnassa, vaan innoissaan peitsaa, kun on niin kova kiire...

Liisa kiinnitti huomiota myös siihen, että seistessään Tomo yleensä laittaa oikean etujalkansa edemmäs kuin vasemman, eli keventää jalkaa seistessään. Kuitenkaan se ei liikkeessä arista jalkaa vaan ravaa puhtaasti, eikä lihaksistossa ollut mitään merkittäviä eroja kummallakaan puolella. Tämä on asia, jota täytyy tarkkailla, muttei kuulemma pidä ruveta hysteeriseksi sen suhteen! :)

Uusia lenkkimaastoja

Viime päivinä olemme laajentaneet Tomon kanssa lenkkimaastoja tutuista ja turvallisista ihan uusiin paikkoihin. Eilen energianpuuskassa lenkkeilimme Pukinmäkeen Murren murkinaan, kun ei viitsinyt autolla lähteä. Tarkoituksena oli ostaa vain pari pötköä sisäelimiä, niin hyvin voi kävellä. Kaikenkaikkiaan kävelymatkaa tuli n. 8 km, Malmilta palasimme kotiin bussilla, koska Tomo vaikutti väsyneeltä ja janoiselta 2 tunnin kävelyn jälkeen, ajattelin että on parempi mennä bussilla. Ilma oli kuitenkin aika lämmin, eikä Tomolle tee pahaa aina silloin tällöin piipahtaa julkisissa kulkuneuvoissa. Pysyy sitten mielessä, kuinka niissä käyttäydytään.

Tänään tarkoituksenamme oli kävellä Kivikon kentälle, mutta emme ikinä löytäneet sinne. Sen sijaan löysimme upeita ulkoilupolkuja ja mielettömän hienoja maisemia. Metsäpolkuja, valaistuja hiekkateitä... Upeaa! Harmi vain, että täällä menee niin paljon isoja teitä lähellä, ettei missään uskalla pitää vapaana. Lahdenväylä, Porvoonväylä, Kehä I ja Kehä III ympäröivät kaikkia näitä upeita maastoja. :( Autoteiden äänet kuuluvat joka paikkaan.

Tomo on ollut aika väsynyt näiden pidempien lenkkien vuoksi. Olen hieman kasvattanut ruokamääriä jotta se saisi enemmän energiaa, mutta kovin paljon ei viitsi, jottei energia "nouse päähän". Ruoan energiamäärä ja liikunta olivat pitkään hyvässä suhteessa, mutta näin syksyn tullen, kun ilmatkin ovat siedettäviä, jaksaa lenkkeillä pidempään. Kasvaneen energiantarpeen huomaa siitäkin, että Tomolla on nykyään nälkä. Ruoka katoaa kupista ennätysvauhtia, ja kuppi vielä nuollaan puhtaaksi! Tätä ei ole tapahtunut aikoihin! Lisäksi motivaatio ruoan perään treeneissä on jotain ihan mahtavaa. ;)

Tomo peitsaa lenkeillä aika paljon, etenkin hitaammassa tahdissa ja väsyneenä. Olen melkein täysin varma, että sillä on lihasjumeja selän ja lantion alueella, liikkuessa (peitsatessa) näyttää siltä, että lantion alue olisi tosi jäykkä. Olen itse hieronut Tomoa n. kerran viikossa, mutta varaan Tomolle ihan oikean hieroja-ajan mahdollisimman pian. Vaikka itsekin pystyn jonkun verran hieromaan jumeja auki, osaa koulutettu hieroja asian ihan eri tavalla, ja toivottavasti osaisi myös neuvoa, kuinka voisin jatkossa hieroa Tomoa paremmin itse. Liikuntaa täytyy myös monipuolistaa: kiipeilyä, kävelyä hankalissa paikoissa, jumppaa, juoksua, spurttailua, vapaana rilluttelua, uintia... Lisäksi pohdinnan arvoista lienee viileän ilman ja kosteuden vaikutus selän lihaksiin, ainakin joillekin hevosille kylmä ja kosteus aiheuttavat selkäkipuja. Olisiko siis syytä käyttää ohutkarvaisella koiralla loimea jo tällaisilla keleillä, etenkin jos sataa?

Hieno, hieno koira!

Tänään oli ohituskurssin viimeinen kerta. Jäi kurssista hyvä maku suuhun, tosi mukava kouluttaja ja tosi mukavat kurssikaverit, vaikkei heille paljonkaan tullut juteltua. Söpöjä koiria myöskin. Tomo oli ihan mahtava, selkeää kehitystä tapahtui kurssin alusta, jolloin se haukkui ja rähjäsi hallin pihassa muille, ja nyt lopuksi katseli muita rauhassa ja otti kontaktia heti pyydettäessä! Nyt kun vaan saadaan ohitukset toimimaan samalla tavalla arkielämässä - löysällä hihnalla, kiinnittämättä sen enempää huomiota vastaantulijaan.

Kysyin kouluttajalta mielipidettä, että mistä Tomon rähinä voisi johtua. Se kun ei edelleenkään ole mielestäni vihainen eikä aggressiivinen, ja kouluttaja oli samaa mieltä - Tomo näyttää ystävälliseltä ja rauhalliselta, eikä ollenkaan vaikuta siltä, että se olisi valmis tappamaan jokaisen, joka tulee liian lähelle. Itse tiedän, että ainakin ylikierroksilla Tomo alkaa rähistä, jos se ei pääse purkamaan kierroksia johonkin. Hihnan kiristyminen aiheuttaa kierrosten nousua melko usein, esim. jos Tomolla on kova hinku toisen luokse, ja hihna kiristyy, on takuuvarmaa, että se räjähtää. Ihmisten kohdalla tapahtuu haukkuminen, ulvonta, ja mahdollisesti nylkytystä.

Saimme paljon hyviä neuvoja, joista tärkein on hihna löysällä ja itse rento asenne. Kouluttaja neuvoi myös kokeilemaan ohituksia juosten, jolloin koira ei ehkä ehdi keskittyä niin paljon vastaantulijaan. Ehkä. Itse suhtaudun tähän epäilevästi, mutta mahdollisesti kokeilemme sitäkin joskus. Toinen neuvo oli lenkkeillä puhuen puhelimessa kaverin kanssa, jolloin itse ei keskity niin paljon koiraan, ja koirakin on rennompi. Tämä voisi oikeasti toimiakin. Ja namiohituksia täytyy tehdä, paljon, koska ne toimivat meillä hyvin. Eikä toisia koiria saisi vältellä liikaa, jottei niistä tule "juttua", vaan pikemminkin tulisi tehdä paljon (onnistuneita) ohituksia, jotta niistä tulee arkipäivää.

Kohta alkaa koulu, ja joudumme lenkkeilemään samoihin aikoihin "kaikkien muiden" kanssa, joten varmaan ohituksiakin tulee sitten enemmän. Kaikenkaikkiaan oli todella hyödyllinen kurssi, jostai sain irti juuri sen, mitä lähdin sieltä hakemaankin.

Ruokapäiväkirja lisätty

Lisäsin sivuille ruokapäiväkirjan, jota yritän päivittää joka päivä. Koska paperilla toimiva ruokapäiväkirja ei ole ottanut onnistuakseen, kokeillaan, jos netissä toimiva olisi parempi, ja sitä muistaisi päivitelläkin.

Tottistreeneissä

Liityin sitten Helsingin palveluskoiraharrastajiin pari viikkoa sitten, ja tänään pääsimme ekaa kertaa käymään treeneissä. Vähän mietin, että mennäänkö, kun oli kuitenkin myös se kantarellikurssi tänään, mutta päätin kuitenkin mennä, ja oli ihan hyvä että mentiin. Tomo jaksoi treenata ihan mukavasti, tämän päivän teemana oli seuraaminen & liikkeestä maahanmeno. Seuraaminen sujui ihan hyvin, alussa paremmin, mutta Tomo jaksoi loppuun asti ihan kivasti kuitenkin. Kentällä olisi vaan ollut tosi paljon tosi jänniä hajuja... Koiria oli myöskin treeneissä 19, ja oli mukavaa huomata, ettei Tomo kiinnittänyt muihin juurikaan huomiota, ja jos kiinnitti, niin katseli rauhassa, ilman mitään ylikuumenemista tai merkkiä hermostumisesta!

Noutaja valepuvussa

Kävimme Tuulikin ja Usvan kanssa tänään uimassa. Usva ei uinut, mutta Tomo ui innoisaan ja haki vedestä kalaa kuin paraskin noutaja. Tomolla on alusta asti ollut tosi hyvä uintitekniikka, ja se käyttää uidessaan hyvin myös takajalkojaan.

Lopuksi se sai poikkeuksellisesti juosta hepulijuoksut rannalla, ja vaikutti tosi iloiselta. Uimisen jälkeen Tomo on aina ihan into piukassa ja aina pitäisi päästä hepuloimaan, ennen kuin lähdetään rannalta pois. Yleensä rannalla on vaan muutakin porukkaa, niin ei voi päästää koiraa irti. Oheessa pari kuvaa, kiitos niistä Tuulikki!

Kantarelleja ja ohituksia

- ja vähän muutakin. Paljon on tapahtunut viime päivityksen jälkeen, yritän nyt tiivistää kaiken yhteen postaukseen.

Ensinnäkin Saltvik on ohi, ja Tomo oli käyttäytynyt suurimmaksi osaksi hyvin vanhempieni luona. Se oli tosi iloinen, kun palasin kotiin, ja tervehti hymyillen oikein leveästi. Saltvikiin ilmeisesti olisi voinut ottaa koiran mukaan, joten ensi vuonna ehkäpä Tomon ei tarvitsekaan olla hoidossa. Saapa nähdä.

Toiseksi kantarelli-kurssi alkoi. Ensimmäisellä kerralla opeteltiin vaan naksuttimen käyttöä, kun se ei ollut tuttu kaikille kurssilla olijoille. Tomo oli mukavan motivoitunut, eikä ottanut paineita toisista koirista, alkuun se vain vähän murisi, mutta keskittyi loppuajan tosi hyvin minuun. Ei siis tehty mitään erikoista, naksuttimen avulla harjoiteltiin kontaktia ja maahanmenoa. Huomasin myös, että Tomo reagoi paremmin hyvä-sanaan, kuin naksuttimeen.

Kolmanneksi eläinlääkäri, siis se kontrollikäynti. Tulehdusta ei enää ollut, mutta kuulemma virtsassa oli edelleen valtavasti siittiöitä. Viriili mies siis. Eläinlääkärin mukaan vaiva uusii yleensä noin puolen vuoden välein, joten viimeistään puolen vuoden kuluttua kannattaa antaa ennaltaehkäisevästi hormonipistos, ellei aikaisemmin ole jo oireita. Jos vaivasta tulee kovin hankala, niin siinä tapauksessa Tomolta lähtee pallit pois. Onneksi on vakuutus.

Neljänneksi ohituskurssi. Kouluttaja oli tosi mukava, ja kurssi alkoi hyvissä merkeissä. Tällä kertaa Tomo tosin kävi aika kovasti kierroksilla toisista koirista, mutta kun päästiin harjoittelemaan, niin se otti taas tosi hyvin kontaktia ja ohitukset sujui tosi mallikkaasti. Kouluttaja kehotti meitä välttelemään ohitustilanteita, jos vain suinkin mahdollista, mutta eihän siitä tullut tänään lenkillä mitään. Kävimme uimassa, ja rannalla tuli vastaan neljä (!) spanielia. Kun olimme lähdössä rannalta, tuli vastaan sakemanni, ja tästä Tomo veti kauheat kierrokset, kun se oli jo valmiiksi innoissaan uimisesta. Ajattelin viedä sen tyhjään koirapuistoon juoksemaan hepulit, mutta sitten puistoon tulikin kaksi rotikkaa + kaksi kiinanharjakoiraa, ja meidän piti lähteä. Ja taas valtavat kierrokset ja rähinä. Että se siitä stressaavien ohitustilanteiden välttämisestä...

Viidenneksi, keitin Tomolle tänään puuroa, ja makupaloiksi keitin & kuivasin possun sydäntä. Puuro onnistui hyvin, tein kaksi satsia, koska kaikki ei olisi mahtunut yhteen kattilaan. :D Lihat tietysti raakana, parsakaalin kypsennin, koska raakana & kokonaisena Tomo oksentaa sen. Viljoja keitin pitkään, varmaan puolisen tuntia tai ylikin. Lihan ja muiden suhde on noissa puuroissa noin 50/50.

Ensimmäiseen satsiin laitoin
- 2 dl kauraa
- hiukan riisiä
- n. 1 l vettä
- 700 g kalkkunaa
- 400 g rasvaista sikanautaa
- vähän parsakaalia

Ja toiseen satsiin
- 1 dl kauraa
- 1 dl riisiä
- n. 1 l vettä
- 1 rkl pellavansiemenrouhetta
- 1 kg jauhelihaa
- 800 g naudanmahaa
- kasvismössöä n. 7 dl

Tänään annoin Tomolle puuroa ruoaksi, ja hyvin kelpasi. Jos vatsalle sopii, niin tätä varmaan teen lisääkin, ja syöttelen nappulat pikkuhiljaa pois. Johan se olisi varmaan viides kerta, kun meidän pitää jättää nappulat pois, ja aina palautan ne takaisin, kun ovat niin käteviä. Ruokinta ilman nappulaa vaatii vaan niin paljon enemmän suunnittelua...

Saltvik kutsuu

Emäntää kutsuu Saltvikin viikinkimarkkinat, jonne lähtö on huomenna aamulla epäinhimillisen aikaisin, kello 4.00 . Tomo jää hoitoon vanhemmilleni, koska se ei täytä autenttisuusvaatimuksia, eiku mitä? Ei vaan, koska markkinoille ei varmaankaan saa ottaa koiria. En oikeastaan edes vaivautunut ottamaan selvää asiasta. Seuraavat viisi päivää vietän siis hihhuliolosuhteissa Ahvenanmaalla, palailen asiaan ensi maanantaina, ja toivotaan, että seuraava päivitys sisältää paljon kuvia. Toivotaan myös, että Tomo osaa käyttäytyä asiallisesti poissaollessani.

Kotitokoilua

Treenasimme Tomon kanssa vähän tokoa tänään. Sellaisella harrastelumielellä, ja jos nyt vaikka joskus hamassa tulevaisuudessa pääsisi ihan jotain oikeasti harrastamaankin, niin olisi toki hienoa. Sitä odotellessa...

Aloitimme vauhdikkaalla luoksetulolla, samalla tuli treenattua paikallaoloa. Tomo sanoo "Mulle nami heti nyt kun tulin näin hienosti luokse ja odotinkin ihan loppuun asti paikallani!"

Sitten perusasentoon sivulle. Tämäkin sujuu nykyään mallikkaasti, Tomo tulee enää harvoin vinoon, toisin kuin talvella, jolloin vinous oli enemmän sääntö kuin poikkeus.

Seuraamista hieman, sekin sujui tänään ihmeen hyvin. Tomo piti kontaktin ja seurasi pitkiäkin matkoja kauniisti.

"Valmis" ja palkka lähti lentoon...

... koira lähti palkan perässä myös lentoon. :'D Piste sille, joka löytää kuvasta myös sen lentävän herkkupalan.

Loppupalkkaus patukalla - Tomolla hullunkiilto silmissä. :D

"Kimppuun!" - Tomo on helppo motivoitava, kun sille kelpaa leikki ja ruoka. Toisinaan kehut myös.

Selailin vähän netistä harrastusmahdollisuuksia, ja kutkuttaisi liittyä jäseneksi Helsingin Palveluskoiraharrastajiin, jolloin pääsisi viikoittaisiin tottistreeneihin ja olisi mahdollisuus treenata myös pk-lajeja. En kuitenkaan ole ihan varma uskallanko, vai pitäisikö odottaa kevääseen. Treenit alkaisivat heti elokuun alusta, eikä jäseneksi liittyminen velvoita mihinkään. Toisaalta ei tee mieli maksaa jäsenmaksua turhasta, eli jos jäseneksi liittyy, niin kyllä se on sitten myös otettava kaikki irti!

Agilityseuroihin on niin pitkät jonot, että niihin en viitsi lähteä edes yrittämään, kun en kuitenkaan ole niin tositosi innostunut agilitystä. Enemmän vetää puoleen nuo pk-lajit, agilityä tyydytään harrastelemaan silloin tällöin jollain kursseilla. :)

Suunnitelmia elokuulle

Elokuussa meillä on Tomon kanssa paljon ohjelmaa. Ensinnäkin pissakontrolli 2.8., jossa katsotaan, oliko siitä hormonipiikistä mitään hyötyä. Saman päivän iltana alkaa kantarelli-kurssi (yhteensä 6 kertaa), jonne äiti halusi minun osallistuvan Tomon kanssa, jotta voi sitten ottaa Tomon avukseen etsimään sieniä metsään. Ilmoittauduimme myös ohitukset kuntoon -kurssille (3 kertaa), koska Tomo nostattaa edelleen kierroksia vastaantulevista koirista, vaikka se onkin jo huomattavasti paremmin hanskassa, ja haukkuvia ja rähiseviäkin koiria on ohitettu ihan hiljaa.
Lisäksi, jos vaan suinkin on rahaa, hankin vihdoin Tomolle vetovaljaat, ja aloitamme sen paljon puhutun canicrossin. Luin juuri kirjan Koiran lihashuolto (Minna Saarelainen & Timo Vallius, Art House 2010), ja siitä innostuneena olen varovaisesti kokeillut myös hieroa ja venytellä Tomoa. Olen myös tehnyt muutamia harjoituksia kirjan ohjeiden mukaan, joiden pitäisi parantaa koiran koordinaatiokykyä, tasapainoa ja kehonhallintaa.

Uimarikoira!

Kävimme tänään Tomon kanssa uimassa. Se meni ihan kokonaan veteen ja uikin pientä rinkulaa rantavedessä. Kerran se hyppäsi laituriltakin veteen ja ui äkkiä rantaan kun vesi olikin syvää :D Vesi oli vielä selvästi vähän jännää, mutta kyllä siitä näki, että kovasti se olisi halunnut tulla veteen perässäni. Rantavedessä juokseminen ja vesiroiskeiden jahtaaminen oli kaikista eniten pop, ja Tomo oli ihan innoissaan, kun roiskutin vettä sille "saalistettavaksi".

Huomenillalla menemme katsastamaan Kråkön hiekkakuoppaa, missä myös uintimahdollisuus + Tomo saa ainakin juosta jos ei muuta. Toivotaan, ettei paikalla ole muita, niin saadaan rauhassa riehua. :D Täytyy varata kamera mukaan, niin saa kuvamateriaaliakin pitkästä aikaa.

Eturauhasvaivoja

Eilen illalla huomasin Tomon pissaamisen taas vaikeutuneen. Oireet olivat samat kuin huhtikuussa, jolloin eturauhanen oli turvonnut. Aamulla soitin siis eläinlääkäriin ja varasin ajan, ensin yritin Apexia, missä edellisetkin eturauhasvaivat hoidettii, mutta aikoja ei täksi päiväksi ollut, joten soitin Käpälämäkeen, josta saimme ajan. Palvelu oli tuolla todella mukavaa, ja tilat viihtyisät. Suosittelen!

Ell sitten selvisi, että arvaukseni osui oikeaan. Eturauhanen se oli, pissanäytteestä selvisi, että lievä tulehdus (antibiootteja ei kuitenkaan saatu) ja hurjasti kuulemma siittiöitä. :D Ph 6,5, eli ihan ok, eikä jälkeäkään kiteistä. Tomo sai antitestosteronipiikin, joka oli hirveänkauheankamala niin että piti melkein purra sitä hoitajaa... *rolleyes* Muutoin Tomo sai kehuja avoimesta luonteestaan ja käyttäytyi oikein hyvin.

Kuukauden päästä on kontrollikäynti, jolloin tarkastetaan pissanäyte ja pistetään tarvittaessa toinen piikki. Toivottavasti vaiva menisi näillä ohi, eikä enää uusiutuisi. Jos vielä tämän jälkeen eturauhanen vaivaa, niin se on varmasti kastraation paikka.

Rokotettavana

Tomo kävi tänään eläinlääkärillä 1-vuotis rokotuksilla. Mitään erikoista ei tapahtunut, oli ihan mukava lääkäri ja Tomo ei tapansa mukaan edes huomannut pistoksia. Käytimme myös hyväksemme eläinlääkärin vaakaa, joka näytti hämmästyksekseni vain 25,2 kg. Paino on tullut alas 2 kg viime punnituksesta, joka oli Tomon ollessa 10 kk vanha. Eipä tuo liian laihalta näytä kuitenkaan, parempi olla hoikka.

Tekemisenkaipuuta!

Näin kun on kesä, ja olen onnellisesti työttömänä, minulla on paljon aikaa. Tomo on päässyt pitkille lenkeille päivittäin monta kertaa, ja kotini on uskomattoman siisti. :D Kovasti kaipaisimme Tomon kanssa kuitenkin jotain toimintaa, esim. jotkin treenit kerran viikossa. Tai jotain muuta hauskaa puuhasteltavaa, joka irrottaisi vähän tästä arjesta. Itse kukin alkaa kyllästyä jo näihin samoihin lenkkimaastoihin ja maisemiin. Varmasti myös koiran ja omistajan suhdetta parantaisi jokin yhteinen tekeminen. En tarkoita, että minun ja Tomon suhde olisi jotenkin huono, mutta hyvää suhdetta täytyy myös vaalia eikä yhteistä tekemistä voi koskaan olla liikaa. :)

Samalla päätään nostaa jälleen toisen koiran kaipuu. Ei niinkään itseni vuoksi, vaan Tomon. Tuttujen koirista oikein kukaan ei leiki Tomon kanssa. Koirakontakteja se saa kyllä monta kertaa viikossa, mutta kukaan ei kunnolla riehu sen kanssa, vaan useimmat tutut koirat haistelevat ja häipyvät sitten jättäen Tomon omaan arvoonsa. Koirapuistotkaan ei ole meitä varten, koska Tomo alkaa niin helposti rähisemään, vaikkei se varsinaisesti pahaa tarkoitakaan. Tomo kuitenkin tykkää kovasti leikkiä, kunhan vain sopiva kaveri löytyy, tai on sellainen tuttu kaveri, joka (/jonka omistaja) ei välitä pienistä alkurähinöistä.

Tomo 1 v!

Hyvää juhannusta vaan kaikille. Meillä vietetään tänään synttäreitä, Tomo täyttää vuoden ja emäntä juhlii viimeisen teinivuotensa alkua, eli täyttää 19 vuotta. :O Synttäreiden kunniaksi syötiin eilen kakkua (Tomo sai nuolla lautasen) ja tänään tehtiin metsälenkki ja Tomo sai herkutella mehevällä luulla.