tiistai 12. kesäkuuta 2012

Koiran synty

Kirjasta Suomen kansan muinaisia loitsurunoja.

a.

Tuulest' on penuen synty,
Ahavasta koiran alku;
Louhiatar vaimo vanha,
Portto Pohjolan emäntä,
Perin tuulehen makasi,
Lonkamuksin luotesehen,
Teki tuuli tiineheksi,
Ahava kohun kovaksi,
Mit' on kohtunsa kovana?
Kohussansa koiran kantoi,
Penun alla pernojensa,
Maksoissansa maan itikan
Yksikuisen, kaksikuisen;
Kuun on kolmannen lopulla
Alkoi luoa luomiansa,
Vajennella vatsoansa
Kohustansa koiran luopi,
Penun alta pernojensa,
Ken kantoi kapalorievut,
Lapsen karkean karpalon?
Haivon akka raivokerta,
Se kantoi kapalorievut,
Liinoissansa liekutteli,
Helmoissansa heilutteli,
Laitti poian polkemahan,
Villahännän viittomahan,
Pohjolan parahin neiti,
Sepä seisoi seinänvieret,
Asui ikkunan alukset,
Simoa sulaelevi;
Sima hyytyi hyppysihin,
Jolla voiti hampahia,
Tuli koira kunnollinen,
Sai sepeli siivollinen,
Jott' ei syö vähäistäkänä,
Pure pikkuruistakana.

b.

Kyllä tieän koiran synnyn,
Arvoan alun penikan,:
Tehty on rikkatunkiolla,
Vainiolla valmistettu,
Yheksän isän aloa,
Yhen äitin synnyttämä.
Manuhutar maan emäntä,
Pään mäkäsi mättähästä,
Sääret hankki seipähistä,
Korvat lammin lumpehista,
Ikenet isänsä iski,
Turvan tuulesta rakensi.

1 kommentti:

  1. Kiva runo koirasta!
    Piti myös sanomani, että kiva, että kirjoittelet taas, ehdin jo huolestua, kun se viimeinen postaus ennen taukoa oli vähän haikea.
    Tervetuloa takas.

    VastaaPoista