Nimen takana

Monessa blogissa on pyörinyt haastetta kertoa, miksi koira sai sen nimen kun sai. Minäkin poimin haasteen Fionan blogista, ja kerron nyt teille, jotka ette vielä tiedä, miksi Tomosta tuli Tomo.

Tomo on japania ja tarkoittaa ystävää, kaveria, toveria. Japanilainen kanji-merkki, joka tarkoittaa ystävää ja lausutaan "tomo" näyttää tältä: 友. Edelle esittelemäni merkki voidaan lausua myös "yuu", koska kaikilla japanilaisilla kanji-merkeillä on useampi lausumistapa, kiinalaisperäinen ja japanilaisperäinen. Tomo on japanilainen ääntämistapa ko. merkille, "yuu" sitä vastoin kiinalainen. Sen enempää en taustoihin ja merkityksiin perehdytä teitä, koska muutoin joutuisin selittämään koko japanin kirjoitusjärjestelmän ja mihin se perustuu jne. Tämä siis taustoista.

Sitten, miksi japani? Koska Japani maana on kiehtonut minua pitkään, pidän japanin kielestä ja kulttuurista, historiasta jne. En halunnut koiralleni nimeä, jollaiseen todennäköisesti törmäisi jollain toisella nelijalkaisella. Tavalliset koirannimet eivät juurikaan kiehdo, mutta japanilaisissa nimissä on juuri oikeaa särmää. Lisäksi pidän siitä, että nimellä on merkitys. Tomo kuulostaa tavalliselta nimeltä, mutta se tarkoittaa silti jotain. Sillä on merkitys, joka aukeaa vain minulle. Ja nyt myös osittain teille. ;)

Miksi sitten päädyin juuri Tomoon? Alunperin tarkoituksenani ei ollut nimetä koiraa "ystäväksi". Mietin kaikenlaisia nimiä. Osa japanilaisistakin nimistä on jo melko yleisiä, ne hylkäsin. Tällaisia ovat esim. Yuki ja Sakura. No Sakura nyt on muutenkin melko tyttömäinen. Pohdin myös, josko nimeäisin koirani jonkun mangahahmon mukaan. Kaikilla mangahahmoilla ei kuitenkaan ole japaninkielistä nimeä, ja vaikka Edward, Hawkeye ja Mustang ovatkin hienoja hahmoja, eivät heidän nimensä täytä vaatimuksiani. Japaninkielisissä nimissä valinnanvaraa olisi, mutta suurinosa oli liian tavallisia, liian pitkiä tai liian selvästi ihmisten nimiksi mieltämiäni. Esimerkiksi Kenshin, Sanosuke ja Morita jäivät siksi pois listalta. Edellä luettelemani hahmot ovat myös kaikki melko tunnettuja (paitsi Morita), ja minusta olisi jotenkin liian ilmiselvää nimetä koira niin tunnetun hahmon mukaan.

Lopulta nimistä oli jäljellä Tomoe, ja olipa lähellä, ettei koirasta tullut sen nimistä. Tomoe-nimestä pidän todella paljon, ja hän on myös suosikkihahmojani, mutta jotenkin nimi ei tuntunut oikealta. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että alkuperäisessä kontekstissaan Tomoe on nainen. Mielestäni Tomoe nimenä ei kuitenkaan ole erityisen feminiininen, vaan se kävisi hyvin myös uroskoiralle. No, Tomoe ei kuitenkaan tuntunut oikealta viimeistään siinä vaiheessa, kun oli nähnyt pennun. Pohdin jonkun aikaa nimeä, ja lopulta päädyin yksinkertaistamaan Tomoen, ja ottamaan lopusta e:n pois. Näin sai nimensä Tomo.

Seuraavan koiran kohdalla jatkan varmaan teemaa, eli japanilainen nimi. Narttukoiran voisi nimetä Yuuksi, se vasta olisikin monimerkityksellistä. Kuitenkaan narttua ei varmaan taloon tule, joten uroksille on listassa niminä ainakin Kenji ja Aoshi. Yllättäen narttukoiralle olisi nimiä paljon pidempi lista; Noa, Asa, Misao, Yuu, Aoi... Mutta nimeä ei kuitenkaan voi päättää koiraa näkemättä, joten voi olla, että kaikki harkitsemani nimet joutuvat odottamaan vielä, mikäli seuraava koira ei näytä yhdeltäkään niistä.

Arki lähtee rullaamaan

Koulu alkoi maanantaina, ja nyt joudutaan luomaan joku rytmi elämään. Aamulla herätys, minulle aamupala, sitten koiran kanssa ulos pikaiseen, 5-20 minuutin pissatuslenkki ja sitten jo pitää kiirehtää bussille. Tomo odottaa nätisti kotona koulupäivän ajan, ja kun tulen kotiin, käydään nopeasti taas ulkona. Sitten syön, jonka jälkeen lähdetään pidemmälle lenkille tai treeneihin tai mihin nyt lähdetäänkään. Tänään käväistiin postissa ja eläinkaupassa.

Ja syksy tulee niin, että hurisee. Aamut on jo viileitä, ja kun nukkuu ikkuna auki, niin herätessä asunnossa on ihanan raikas, kuulas ilma. On mukavaa herätä silloin, vaikkakin lämmin, uninen koira jaloissa houkuttelisi toisinaan jäämään sänkyyn... Tomo nukkuu aina aamulla niin pitkään kuin mahdollista. Sitä saa hoputtaa monta kertaa, ennen kuin herra suvaitsee nousta sängystä ja lähteä ulos. Sitten sisällä takaisin nukkumaan tyytyväisen urinan kera. <3

Hieroja käymässä

Tämän päivän suunnitelmat muuttuivatkin sitten yhtäkkiä. Meidän piti Tomon kanssa lähteä kantarellikurssille ja treeneihin, mutta onneksi luin sähköpostit ennen lähtöä. Nimittäin olin yrittänyt varata Tomolle hieronta-aikaa Masseterin Liisalta, ja näytti siltä, että seuraava vapaa aika on vasta syyskuussa. Kuitenkin Liisalle oli tullut peruutus, ja tälle päivälle oli sittenkin aika! Jäimmekin kotiin odottelemaan hierojaa paikalle ja jäi treenit ja kurssi välistä.

Tomo rentoutui mukavasti hierottavaksi, mutta kun Liisa olisi halunnut tunnustella hiukan Tomon lihaksia sen seistessä, oli koko homma Tomon mielestä tooodella epäilyttävää, ja se pakeni nurkkaan haukkumaan... Kuitenkin hierottavana se oli aika rauhassa paikoillaan ja rentoutui mukavasti. Kuulemma mitään isompia jumeja ei ollut, onneksi! Peitsaaminen ei kuitenkaan siis selity lihasjumeilla, sitä jatkui tänään iltalenkillä ihan entiseen malliin. Mahdollistahan on sekin, ettei Tomo malta kävellä hihnassa, vaan innoissaan peitsaa, kun on niin kova kiire...

Liisa kiinnitti huomiota myös siihen, että seistessään Tomo yleensä laittaa oikean etujalkansa edemmäs kuin vasemman, eli keventää jalkaa seistessään. Kuitenkaan se ei liikkeessä arista jalkaa vaan ravaa puhtaasti, eikä lihaksistossa ollut mitään merkittäviä eroja kummallakaan puolella. Tämä on asia, jota täytyy tarkkailla, muttei kuulemma pidä ruveta hysteeriseksi sen suhteen! :)

Uusia lenkkimaastoja

Viime päivinä olemme laajentaneet Tomon kanssa lenkkimaastoja tutuista ja turvallisista ihan uusiin paikkoihin. Eilen energianpuuskassa lenkkeilimme Pukinmäkeen Murren murkinaan, kun ei viitsinyt autolla lähteä. Tarkoituksena oli ostaa vain pari pötköä sisäelimiä, niin hyvin voi kävellä. Kaikenkaikkiaan kävelymatkaa tuli n. 8 km, Malmilta palasimme kotiin bussilla, koska Tomo vaikutti väsyneeltä ja janoiselta 2 tunnin kävelyn jälkeen, ajattelin että on parempi mennä bussilla. Ilma oli kuitenkin aika lämmin, eikä Tomolle tee pahaa aina silloin tällöin piipahtaa julkisissa kulkuneuvoissa. Pysyy sitten mielessä, kuinka niissä käyttäydytään.

Tänään tarkoituksenamme oli kävellä Kivikon kentälle, mutta emme ikinä löytäneet sinne. Sen sijaan löysimme upeita ulkoilupolkuja ja mielettömän hienoja maisemia. Metsäpolkuja, valaistuja hiekkateitä... Upeaa! Harmi vain, että täällä menee niin paljon isoja teitä lähellä, ettei missään uskalla pitää vapaana. Lahdenväylä, Porvoonväylä, Kehä I ja Kehä III ympäröivät kaikkia näitä upeita maastoja. :( Autoteiden äänet kuuluvat joka paikkaan.

Tomo on ollut aika väsynyt näiden pidempien lenkkien vuoksi. Olen hieman kasvattanut ruokamääriä jotta se saisi enemmän energiaa, mutta kovin paljon ei viitsi, jottei energia "nouse päähän". Ruoan energiamäärä ja liikunta olivat pitkään hyvässä suhteessa, mutta näin syksyn tullen, kun ilmatkin ovat siedettäviä, jaksaa lenkkeillä pidempään. Kasvaneen energiantarpeen huomaa siitäkin, että Tomolla on nykyään nälkä. Ruoka katoaa kupista ennätysvauhtia, ja kuppi vielä nuollaan puhtaaksi! Tätä ei ole tapahtunut aikoihin! Lisäksi motivaatio ruoan perään treeneissä on jotain ihan mahtavaa. ;)

Tomo peitsaa lenkeillä aika paljon, etenkin hitaammassa tahdissa ja väsyneenä. Olen melkein täysin varma, että sillä on lihasjumeja selän ja lantion alueella, liikkuessa (peitsatessa) näyttää siltä, että lantion alue olisi tosi jäykkä. Olen itse hieronut Tomoa n. kerran viikossa, mutta varaan Tomolle ihan oikean hieroja-ajan mahdollisimman pian. Vaikka itsekin pystyn jonkun verran hieromaan jumeja auki, osaa koulutettu hieroja asian ihan eri tavalla, ja toivottavasti osaisi myös neuvoa, kuinka voisin jatkossa hieroa Tomoa paremmin itse. Liikuntaa täytyy myös monipuolistaa: kiipeilyä, kävelyä hankalissa paikoissa, jumppaa, juoksua, spurttailua, vapaana rilluttelua, uintia... Lisäksi pohdinnan arvoista lienee viileän ilman ja kosteuden vaikutus selän lihaksiin, ainakin joillekin hevosille kylmä ja kosteus aiheuttavat selkäkipuja. Olisiko siis syytä käyttää ohutkarvaisella koiralla loimea jo tällaisilla keleillä, etenkin jos sataa?

Hieno, hieno koira!

Tänään oli ohituskurssin viimeinen kerta. Jäi kurssista hyvä maku suuhun, tosi mukava kouluttaja ja tosi mukavat kurssikaverit, vaikkei heille paljonkaan tullut juteltua. Söpöjä koiria myöskin. Tomo oli ihan mahtava, selkeää kehitystä tapahtui kurssin alusta, jolloin se haukkui ja rähjäsi hallin pihassa muille, ja nyt lopuksi katseli muita rauhassa ja otti kontaktia heti pyydettäessä! Nyt kun vaan saadaan ohitukset toimimaan samalla tavalla arkielämässä - löysällä hihnalla, kiinnittämättä sen enempää huomiota vastaantulijaan.

Kysyin kouluttajalta mielipidettä, että mistä Tomon rähinä voisi johtua. Se kun ei edelleenkään ole mielestäni vihainen eikä aggressiivinen, ja kouluttaja oli samaa mieltä - Tomo näyttää ystävälliseltä ja rauhalliselta, eikä ollenkaan vaikuta siltä, että se olisi valmis tappamaan jokaisen, joka tulee liian lähelle. Itse tiedän, että ainakin ylikierroksilla Tomo alkaa rähistä, jos se ei pääse purkamaan kierroksia johonkin. Hihnan kiristyminen aiheuttaa kierrosten nousua melko usein, esim. jos Tomolla on kova hinku toisen luokse, ja hihna kiristyy, on takuuvarmaa, että se räjähtää. Ihmisten kohdalla tapahtuu haukkuminen, ulvonta, ja mahdollisesti nylkytystä.

Saimme paljon hyviä neuvoja, joista tärkein on hihna löysällä ja itse rento asenne. Kouluttaja neuvoi myös kokeilemaan ohituksia juosten, jolloin koira ei ehkä ehdi keskittyä niin paljon vastaantulijaan. Ehkä. Itse suhtaudun tähän epäilevästi, mutta mahdollisesti kokeilemme sitäkin joskus. Toinen neuvo oli lenkkeillä puhuen puhelimessa kaverin kanssa, jolloin itse ei keskity niin paljon koiraan, ja koirakin on rennompi. Tämä voisi oikeasti toimiakin. Ja namiohituksia täytyy tehdä, paljon, koska ne toimivat meillä hyvin. Eikä toisia koiria saisi vältellä liikaa, jottei niistä tule "juttua", vaan pikemminkin tulisi tehdä paljon (onnistuneita) ohituksia, jotta niistä tulee arkipäivää.

Kohta alkaa koulu, ja joudumme lenkkeilemään samoihin aikoihin "kaikkien muiden" kanssa, joten varmaan ohituksiakin tulee sitten enemmän. Kaikenkaikkiaan oli todella hyödyllinen kurssi, jostai sain irti juuri sen, mitä lähdin sieltä hakemaankin.

Ruokapäiväkirja lisätty

Lisäsin sivuille ruokapäiväkirjan, jota yritän päivittää joka päivä. Koska paperilla toimiva ruokapäiväkirja ei ole ottanut onnistuakseen, kokeillaan, jos netissä toimiva olisi parempi, ja sitä muistaisi päivitelläkin.

Tottistreeneissä

Liityin sitten Helsingin palveluskoiraharrastajiin pari viikkoa sitten, ja tänään pääsimme ekaa kertaa käymään treeneissä. Vähän mietin, että mennäänkö, kun oli kuitenkin myös se kantarellikurssi tänään, mutta päätin kuitenkin mennä, ja oli ihan hyvä että mentiin. Tomo jaksoi treenata ihan mukavasti, tämän päivän teemana oli seuraaminen & liikkeestä maahanmeno. Seuraaminen sujui ihan hyvin, alussa paremmin, mutta Tomo jaksoi loppuun asti ihan kivasti kuitenkin. Kentällä olisi vaan ollut tosi paljon tosi jänniä hajuja... Koiria oli myöskin treeneissä 19, ja oli mukavaa huomata, ettei Tomo kiinnittänyt muihin juurikaan huomiota, ja jos kiinnitti, niin katseli rauhassa, ilman mitään ylikuumenemista tai merkkiä hermostumisesta!

Noutaja valepuvussa

Kävimme Tuulikin ja Usvan kanssa tänään uimassa. Usva ei uinut, mutta Tomo ui innoisaan ja haki vedestä kalaa kuin paraskin noutaja. Tomolla on alusta asti ollut tosi hyvä uintitekniikka, ja se käyttää uidessaan hyvin myös takajalkojaan.

Lopuksi se sai poikkeuksellisesti juosta hepulijuoksut rannalla, ja vaikutti tosi iloiselta. Uimisen jälkeen Tomo on aina ihan into piukassa ja aina pitäisi päästä hepuloimaan, ennen kuin lähdetään rannalta pois. Yleensä rannalla on vaan muutakin porukkaa, niin ei voi päästää koiraa irti. Oheessa pari kuvaa, kiitos niistä Tuulikki!

Kantarelleja ja ohituksia

- ja vähän muutakin. Paljon on tapahtunut viime päivityksen jälkeen, yritän nyt tiivistää kaiken yhteen postaukseen.

Ensinnäkin Saltvik on ohi, ja Tomo oli käyttäytynyt suurimmaksi osaksi hyvin vanhempieni luona. Se oli tosi iloinen, kun palasin kotiin, ja tervehti hymyillen oikein leveästi. Saltvikiin ilmeisesti olisi voinut ottaa koiran mukaan, joten ensi vuonna ehkäpä Tomon ei tarvitsekaan olla hoidossa. Saapa nähdä.

Toiseksi kantarelli-kurssi alkoi. Ensimmäisellä kerralla opeteltiin vaan naksuttimen käyttöä, kun se ei ollut tuttu kaikille kurssilla olijoille. Tomo oli mukavan motivoitunut, eikä ottanut paineita toisista koirista, alkuun se vain vähän murisi, mutta keskittyi loppuajan tosi hyvin minuun. Ei siis tehty mitään erikoista, naksuttimen avulla harjoiteltiin kontaktia ja maahanmenoa. Huomasin myös, että Tomo reagoi paremmin hyvä-sanaan, kuin naksuttimeen.

Kolmanneksi eläinlääkäri, siis se kontrollikäynti. Tulehdusta ei enää ollut, mutta kuulemma virtsassa oli edelleen valtavasti siittiöitä. Viriili mies siis. Eläinlääkärin mukaan vaiva uusii yleensä noin puolen vuoden välein, joten viimeistään puolen vuoden kuluttua kannattaa antaa ennaltaehkäisevästi hormonipistos, ellei aikaisemmin ole jo oireita. Jos vaivasta tulee kovin hankala, niin siinä tapauksessa Tomolta lähtee pallit pois. Onneksi on vakuutus.

Neljänneksi ohituskurssi. Kouluttaja oli tosi mukava, ja kurssi alkoi hyvissä merkeissä. Tällä kertaa Tomo tosin kävi aika kovasti kierroksilla toisista koirista, mutta kun päästiin harjoittelemaan, niin se otti taas tosi hyvin kontaktia ja ohitukset sujui tosi mallikkaasti. Kouluttaja kehotti meitä välttelemään ohitustilanteita, jos vain suinkin mahdollista, mutta eihän siitä tullut tänään lenkillä mitään. Kävimme uimassa, ja rannalla tuli vastaan neljä (!) spanielia. Kun olimme lähdössä rannalta, tuli vastaan sakemanni, ja tästä Tomo veti kauheat kierrokset, kun se oli jo valmiiksi innoissaan uimisesta. Ajattelin viedä sen tyhjään koirapuistoon juoksemaan hepulit, mutta sitten puistoon tulikin kaksi rotikkaa + kaksi kiinanharjakoiraa, ja meidän piti lähteä. Ja taas valtavat kierrokset ja rähinä. Että se siitä stressaavien ohitustilanteiden välttämisestä...

Viidenneksi, keitin Tomolle tänään puuroa, ja makupaloiksi keitin & kuivasin possun sydäntä. Puuro onnistui hyvin, tein kaksi satsia, koska kaikki ei olisi mahtunut yhteen kattilaan. :D Lihat tietysti raakana, parsakaalin kypsennin, koska raakana & kokonaisena Tomo oksentaa sen. Viljoja keitin pitkään, varmaan puolisen tuntia tai ylikin. Lihan ja muiden suhde on noissa puuroissa noin 50/50.

Ensimmäiseen satsiin laitoin
- 2 dl kauraa
- hiukan riisiä
- n. 1 l vettä
- 700 g kalkkunaa
- 400 g rasvaista sikanautaa
- vähän parsakaalia

Ja toiseen satsiin
- 1 dl kauraa
- 1 dl riisiä
- n. 1 l vettä
- 1 rkl pellavansiemenrouhetta
- 1 kg jauhelihaa
- 800 g naudanmahaa
- kasvismössöä n. 7 dl

Tänään annoin Tomolle puuroa ruoaksi, ja hyvin kelpasi. Jos vatsalle sopii, niin tätä varmaan teen lisääkin, ja syöttelen nappulat pikkuhiljaa pois. Johan se olisi varmaan viides kerta, kun meidän pitää jättää nappulat pois, ja aina palautan ne takaisin, kun ovat niin käteviä. Ruokinta ilman nappulaa vaatii vaan niin paljon enemmän suunnittelua...