Apuvälineet koirakoulutuksessa

Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun minua on kehotettu hankkimaan Tomolle kuristuspanta tai kuonopanta, kun se säntäilee ympäriinsä hihnassa. Ensimmäisen kerran näin kävi, kun Tomo taisi olla vajaat 10 kk. Käytin sillä silloin leveää vinttikoirapantaa (niin kuin nykyäänkin enimmäkseen teen), koska ajattelin sen olevan parempi niskalle, kun tulee äkkinykäyksiä. Arvostukseni kyseistä kouluttajaa kohtaan laski huomattavasti sen jälkeen, kun hän kehotti minua hankkimaan koiralle kuristusketjun. Ensinnäkin minä en osaisi varmasti käyttää ketjua oikein, ja toiseksi miten koira voi osata kävellä ketjupannan kanssa oikein, jos ei omistajakaan tiedä miten välinettä käytetään. Kehno vertaus naksuttimeen - ei koira voi oppia mitään, jos kouluttaja ei osaa naksuttaa oikeassa kohdassa.

Apuvälineitähän ovat oikeastaan myös ihan tavallinen panta/valjaat ja hihna. Mutta koska Suomen laki sanoo, että kaikkien koirien on oltava kytkettyinä, ei perushihnaa yleensä ajatella apuvälineenä, vaikka se on nimenomaan sitä. Sormet ja varpaat ei riitä laskemaan niitä kertoja, kun olen käyttänyt hihnaa estääkseni koiriani menemästä satunnaisen objektin luokse. Tässä kirjoituksessa kuitenkin käsittelen apuvälineinä niitä muita vermeitä, jotka otetaan käyttöön, kun peruspanta, perusvaljaat ja perushihna eivät riitä koiran hallintaan.

Minulle on hevospuolelta jäänyt käsitys, että apuvälineitä ei saa käyttää, ennen kuin osaa ratsastaa ilman. Aloittelijalle ei laiteta kannuksia jalkaan, eikä aloittelijan ratsulle pueta kankikuolaimia tai gramaaneja, koska hän ei vielä osaa ratsastaa niiden kanssa. Hevosten kanssa on kuitenkin hieman eri asia, koska lähtökohtaisesti esimerkiksi ratsastuskoulun hevoset ovat hallittavissa ihan nivelkuolaimilla. Kankikuolaimet ja apuohjat (lukuunottamatta kumichambonia ja martingalia) ovat hienosäätöä. Eikä aloittelijaa laiteta hevosen selkään, joka ei ole hallittavissa yksinkertaisilla suitsilla. Ja jos nipotetaan, niin ei hevosta niillä suitsilla hallita...

Koirien suhteen taas.. Noh, ensinnäkin hevosia yleensä kouluttavat ihmiset, jotka tietävät mitä tekevät. Ei kukaan hanki varsaa vailla minkäänlaista kokemusta. Yleensä ensimmäiseksi omaksi hevoseksi ei hankita kouluttamatonta varsaa, vaan yleensä ns. valmis paketti. Koiran taas voi hankkia kuka vain, minkä tahansa rotuisen ja kuinka ongelmaisen kodinvaihtajan tahansa, vailla minkäänlaista kokemusta. Näettekö eron?

En suinkaan yritä väittää, että kaikki koirillaan apuvälineitä käyttävät ovat kokemattomia tai ovat hankkineet liian vaikean koiran. Mutta usein apuvälineitä tarjotaan liian helposti. En halua hankkia Tomolle kuonopantaa, koska se ei poista itse ongelmaa. Tomo ei opi kuonopannan kanssa hillitsemään itseään yhtään sen paremmin, olen siitä varma. Sen itsehillintäkyky on vain olematon, eikä sitä paranneta kuonopannoilla tai kuristuspannoilla. En kiistä, etteikö kuonopanta (tai jokin muu apuväline) voisi olla kätevä, enkä missään nimessä tuomitse ketään joka koirallaan sellaista käyttää.

Siskokset

Kävimme tänään tapaamassa Kaeden siskoa Mannaa omistajineen. Siskokset taisivat tunnistaa toisensa, koska kauaa ei kestänyt, ennen kuin ne leikkivät keskenään tosi sopuisasti. Manna oli hiukan isompi ja rotevampi mitä Kaede, mutta kyllä tunnisti sikoiksi tytöt. :)

Ensimmäinen koira

Nykyään ymmärrän, miksi ensimmäiseksi koiraksi yleensä suositellaan "helppoja" rotuja, etenkin jos ei ennestään ole koirakokemusta. Kyse ei ole siitä, etteikö pärjäisi vaikean koiran kanssa, vaan siitä, että ensimmäistä koiraa hankkiessaan ei ehkä vielä tiedä, mitä ominaisuuksia koiralta haluaa. Voi olla joku mielikuva, mutta jos ei ole tietoa koirien kanssa elämisestä, ei ehkä osaa ajatella, mitä kaikkea se koiranomistajan arki tuo tullessaan.

On vielä suhteellisen helppo hahmottaa, että koiranomistajana ei voi olla kotoa pois kuin korkeintaan kymmenen tuntia. On myös helppo hahmottaa, että koira täytyy viedä ulos vähintään kolme kertaa päivässä, ja yhden lenkin olisi suotavaa kestä pidempään, esim. tunnin. Sekin on vielä helppo sisäistää, että koiraa täytyy ehkä jotenkin kouluttaa. Mutta en minä ainakaan osannut ajatella, millaista koiran kanssa eläminen oikeasti olisi.

Vasta nyt minulla alkaa olla selkeä kuva siitä, millaisia ominaisuuksia toivon koiraltani. Tomon myötä on huomattavasti selkeytynyt se, millaista koiraa en halua. Rakashan se on kuin mikä, ihana omalla tavallaan, mutta toisinaan elämä sen kanssa on kovin rasittavaa. Eniten ehkä siksi, etten usko, että Tomosta tulee ikinä 100% luotettavaa. Tämä on tietenkin ominaisuus, joka olisi voinut tulla minkä tahansa rotuisen koiran kohdalla vastaan. Mutta keskeisesti olisin voinut perehtyä dalmatialaisiin vielä paremmin. Kysyä enemmän kasvattajalta. Mutta minun ongelmani on aina ollut se, etten osaa kysyä, jos minulla ei ole ns. minkäänlaista etukäteistietoa aiheesta. Minun olisi pitänyt sanoa kasvattajalle "kerro kaikki dalmatialaisista".

Olen vakaasti siinä uskossa, että minulle ei ikinä tule toista dallua. Ensinnäkin siksi, että ei voi tulla toista Tomoa. Jos ette tiedä, mistä puhun, lukekaa kirjoitukseni Minun koirani, kaikesta huolimatta. Toiseksikin siksi, että pelkään saavani toisen samanlaisen tapauksen mitä Tomo. Dalluissa ei rotuna ole varsinaisesti mitään vikaa, niissä on paljon ominaisuuksia, joista pidän, mutta ne ovat hieman liian itsepäisiä häseltäjiä minun makuuni.

Mutta minä haluan helpon koiran, ja dallu ei sitä ole. Haluan koiran, joka on helppo kouluttaa ja jonka kanssa voi mennä mihin tahansa ilman etukäteisanteeksipyytöjä. En tiedä, kuinka moni Tomon ns. huonoista ominaisuuksista on puuttellisen tai osaamattoman koulutuksen tulosta, ja kuinka moni rotuominaisuuksia. Oli miten oli, minä yritän kovasti päästä niistä ominaisuuksista eroon. Kuitenkaan se ei tule olemaan ikinä sellainen koira, joka sopii nykyiseen elämäntilanteeseeni täydellisesti, ja toisinaan poden huonoa omaatuntoa siitä, että Kaede pääsee mukaan ja Tomo ei.

Kuten tavallista, tällä kirjoituksella ei ollut mitään oikeaa pointtia, eikä tarkoitusta. Se on vain pohdintaa koiran kanssa elämisestä, koiran hankinnasta ja siitä, miksi ensimmäiseksi koiraksi kannattaa valita yleisesti helpohkona pidetty rotu, jos ei ole ihan selkeää kuvaa siitä, mitä koiralta haluaa. Minä toivon, että joku olisi kysynyt minulta, olenko valmis siihen, että koirani ei ehkä ikinä opi olemaan hyppimättä, sitä ei ehkä ulkona kiinnosta lainkaan mitä sille sanon, ettei se ehkä tule toimeen kunnolla muiden kanssa, että se ei osaa suhtautua elämään realistisesti ja sillä on taipumusta ylireagointiin. Ja olenko valmis elämään sellaisen koiran kanssa seuraavat 10-15 vuotta. Mutta ehkä olisin vain vastannut "no kyllä kai". :D

Tomo on kuitenkin opettanut paljon, ja varmasti osittain siksi Kaede on nyt jo niin mukava. Onhan se luonteeltaan melkein Tomon vastakohta, mutta silti olen monet asiat varmasti osannut opettaa sille heti oikein, kun taas Tomon kanssa piti ensin kokeilla, mikä ei toimi, ja vasta sitten löytyi se toimiva tapa. Ihan eri tavalla osaa myös arvostaa Kaeden helppoutta, kun on vetailukohtana Tomo, jonka kanssa kaikesta saa vääntää ratakiskoa, ja sitten on Kaede, joka uskoo ärähdystä, eikä yritä samaa asiaa 50:ä kertaa, kun on sanottu että ei. :')

Lumi ja Vaahtera

Kuvat puhukoon puolestaan. :) Kuvissa Snö ja Kaede. Oli jälleen oikein mukava reissu, kiitokset Tintille kaakaosta ja juttuseurasta. :)

Hyvää ystävänpäivää!

Aurinkoisia kuvia + hihna

Tänään oli kaunis ilma, joten lenkitin koirat erikseen. Kaeden kanssa otin kameran mukaan, mutta siitä "sopivasti" loppui akku ennen kuin ehdin Tomon kanssa ulos. Joten kuvia on vain Kaedesta tällä kertaa.





Hain tänään myös nahkatilaukseni, ja oli heti pakko päästä kokeilemaan. Tuloksena Tomolle "citytalutin", pituutta on vain 90 cm, leveyttä 1,5 cm. Jahka saan hankittua o-renkaita ja lisää lukkoja yms. tarviketta, teen varmasti muutakin. Tämä oli tällainen kokeilu, kun en malttanut... Ihan hieno siitä tuli, tosin perushihnan tekeminen punomalla on tosi helppoa.

Torstaipäivitys

Tooosi mielekäs otsikko. En keksinyt parempaakaan, kun tämä postaus sisältää vähän sitä sun tätä.

Sitten, Kaede sai tänään kaksi uutta takkia. Ensimmäisen tein itse, fleecevuorinen sademantteli, kas tässä.


Kaulus käännettynä ja kaulus ylhäällä. Manttelin vuorikangas on samaa fleeceä, jota on kauluksen sisäpuolella. Olen melko tyytyväinen lopputulokseen. Seuraavaan mantteliin teen hieman erilaisen vatsakappaleen, mutta muutoin kaava näytti toimivalta eikä mantteli haittaa liikkeitä.

Toinen takki on ToppaPomppa, jonka ostin käytettynä. Tuo on kokoa 45. Kaeden selänpituus on 48 cm, mutta takki on silti tosi reilun kokoinen pituuden puolesta, ja etenkin muuten. Saisi olla melkoisesti rotevampi koira takin sisällä, mutta toimii tuo ihan hyvin kuitenkin.


Ja vielä käytettynä hankittu Finngreyn panta, en kertakaikkiaan voinut vastustaa kiusausta, kun se oli juuri Kaeden kokoa:


Viime viikonloppuna olimme Porvoossa, sieltä saldona muutama kuva. Tomon ja Kaeden sivuille lisäsin uudet rakennekuvat kummastakin. Pitäisi sitä seisomista hiukan harjoitella...

Tilastoja

Kaikkia ei ehkä kiinnosta.. mutta julkistanpa kuitenkin hieman tilastoja blogista.

- Blogissa on ollut reilut 5500 sivulatausta viime kesäkuusta alken.

- Kaikkein luetuin postaus on Turvallisesti autossa, se on tähän mennessä luettu 155 kertaa. Seuraavaksi eniten on luettu Pellavansiemenrouhe -postausta, 76 kertaa.

- Ruokapäiväkirja on luetuin sivu, sitä on katsottu 334 kertaa.

- Viittaavien sivustojen kärjessä ovat koirat.com ja tuulenkoirat.net -foorumit sekä Google. Näiden lisäksi voisi mainita yleisesti muut koirablogit, joita on melkoinen määrä.

- Hakusanojen joukossa, joilla ihmiset ovat päätyneet blogiini, on mm. "pellavansiemenrouhe" sekä muutamakin eri versio "tomon blogista" ja "dalmatiankoira tomosta".

- Eniten sivulatauksia on yllättäen Suomesta. Seuraavaksi eniten Yhdysvalloista (167) ja Alankomaista (44). Mainitsemisen arvoisia lienevät myös 11 sivulatausta Irakista ja 10 Arabiemiirikunnista.

- Ylivoimaisesti suurin osa blogin kävijöistä on pc-käyttäjiä, jotka surffailevat Firefoxilla. Seuraavaksi eniten on Mac-käyttäjiä ja IE-selaimia. Muutkin selaimet ja käyttöjärjestelmät ovat edustettuina.

Yhteislenkki

Kuvissa Tomon ja Kaeden lisäksi Tuulikki, Usva ja Timi. Kävimme Husössä yhteislenkillä. Pahoittelen kuvien määrää. Ainakin jokaisesta mukana olleesta koirasta on jonkunlainen kuva. En vieläkään oikein hanskaa tuota käsitarkenteista 105mm putkea, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Viime aikoina päivitykset ovat olleet kuvapainotteisia, mutta "asiaakin" on taas tulossa. Tokikin myös niitä kuvia on luvassa ainakin huomenna.

Rokotuksilla

Tänään kävimme eläinlääkärissä tehosterokotuksilla. Aikaisintaan kahden viikon päästä on vielä rabieksen vuoro. Kaede käyttäytyi mallikkaasti, ei edes huomannut piikkiä, vaan keskittyi vain ruokaan... Sille laitettiin myös mikrosiru, jota laittaessa Kaede vähän ulvahti, mutta rauhoittui nopeasti. Neiti hurmasi kyllä sekä eläinlääkärin että hoitajan, ja oli niin reipas. Painoa oli 8,8 kg, kasvu on alkanut selvästi hidastua nyt, voikin olla että Kaede jää pienemmäksi mitä olen odottanut. Se jää nähtäväksi.

Kävimme tällä kertaa Käpälämäessä, ja sinne mennään kyllä vastaisuudessakin. Henkilökunta on todella mukavaa, ja muutenkin tuonne on kiva mennä, ilmapiiri on hyvä. Vaikka jossain muualla olisi varmaan päässyt halvemmalla... Tomokin muistetaan Käpälämäessä, kun herra pisti sellaisen show'n pystyyn parista piikistä, ettei uskoisi. Ei voi muuta kuin pyöritellä silmiään... No, onneksi toinen koirista on ainakin tällainen helppo ja kiva tapaus!