Poseerausta

Kuvien © Matti Sulanto

Jollei jouluna ole lunta...?

Ei saatu lunta tänä jouluna, eikä kyllä ollut oikein joulumieltäkään. Toisaalta, joulun merkitys minulle on muutenkin vähäinen, joten menetys ei ollut suuren suuri. Pian on uusi vuosi, ja toivottavasti se on tätä vuotta parempi. Tuntuu, että tähän vuoteen on mahtunut surua ja murhetta aivan yllin kyllin, joskaan omalle kohdalleni ei, mutta muiden menetyksistä luettuani alkaa melkeinpä kauhulla odottaa, koska sattuu jotain omalle kohdalle. Mutta kulunutta vuotta muistellaan enemmän uudenvuoden päivityksessä sitten.

Joulu meni "tavallisesti". Koirat saivat lahjaksi Nina Ottosonin Dog Pyramid -aktivointilelut, ja niistä riittikin riemua! Ohessa video Tomosta uuden lelunsa kanssa, ja vähän kookospähkinääkin.





Joulupäivänä kävimme metsälenkillä koirien kanssa, ja ilma oli sen verran viileä, että sain tilaisuuden testata Tomolle alennusmyynnistä ostamaani Hurtan manttelia. Taki näytti pelittävän hyvin, siihen hintaan niin sanotusti hintansa arvoinen ostos! Metsälenkin jälkeen koirat olivat onnellisen väsyneitä, eivätkä riehuneet kovin pahasti vaikka oli vieraitakin paikalla. Alla kuvia metsälenkiltä, maisemat ovat todella talviset kuten näkyy...

Talven odotusta

Pimeys ja märkyys on päässyt valloilleen. Ei näy lunta, eikä pakkasta, vaan rapa lentää ja taivaalta tulee pelkkää vettä. Minä en tapaa säästä valittaa ihan hirveän paljon, mutta tämä ankeus on kyllä jo jotain aivan sanoinkuvaamatonta. Lyhyenkin ulkoilun jälkeen jopa minun lyhytkarvaiset koirani ovat rapaisia, ja niiden tassut joutuu kuivaamaan sisälle tullessa. Alkaapa tuo sade ja märkä käydä näköjään koirienkin hermoille, kun tänään aamulenkillä Kaede kieltäytyi tekemästä tarpeitaan, vaikka selvästi oli hätä. Neiti kyykistyi jo pissalle, mutta päätti kuitenkin, ettei sittenkään.

Joulutunnelmissakaan ei oikein olla, vaikka ripustin sentään jouluvalot ikkunaan, ja jopa yhden joulukoristeenkin olen laittanut roikkumaan asuntooni. :'D Harkitsin myös ostavani koirille kulkuskaulurit, mutta tulin järkiini ja päätin olla ostamatta, vaikka ne ovatkin aika söpöt. Sen sijaan jotain puruluita ja leluja nuo varmaan saavat jouluksi.

Video

Ensilumi!

Elossa ollaan, vaikka viime päivityksestä on kulunut ihan luvattoman pitkä aika!

Ensilumi satoi vihdoin, onpas ihanaa kun on edes vähän valoisampaa. Toivottavasti tämä lumi nyt pysyisikin maassa. Kivasti on lumi maassa vappuun asti... Eiku? :D

Joku lapsi oli ensilumen kunniaksi tehnyt lumiukon. Tomo olisi halunnut syödä sen porkkananenän, ja Kaeden mielestä koko ukko oli aivan järkyttävän pelottava, ja sitä piti haukkua turvallisesti remminmitan päästä.

Koirat ovat päässeet taas käymään tallilla mukanani, ja Kaedekin alkaa tottua hevosiin. Siitä tulee varmaan vielä hyvä kaveri Napin kanssa, tänään Kaede tuli jo itse haistelemaan Nappia eikä perääntynyt haukkuen, jos Nappi liikahti, vaan nuo jopa haistelivatkin vähän toisiaan. Jotenkin liikuttavaa katsoa kahden eri eläimen kommunikaatiota, odotan innolla mitä tästä vielä kehittyy.

Pilvijärvellä

Kävimme Pilvijärvellä Tuulikin, Timin ja Usvan kanssa. Kaeden mielestä oli aivan mahtavaa nähdä taas Timiä (ja Usvaakin varmaan). Meno oli sen mukaista hurjaa vauhtia kaksikko juoksi, ja jopa Usva innostui juoksemaan. Kaede kävi myös kierimässä paskassa, ja Timi lähti mukaan vetoleikkiin Kaeden kanssa, tämä oli ensimmäinen kerta. Tomo jäi kotiin tällä kertaa, koska se ei oikein annan nuorison juosta, vaan terrorisoi toisten leikkejä ikävästi.

Muutama kuva

Kuvat on ottanut Matti Sulanto.

Haastetta pukkaa

Minut haastettiin! Täytyyhän siihen vastata. Isot kiitokset Metaphnoralle, joka minut haastoi!


Tunnustuksen/haasteen saajan täytyy:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Aloitetaan kahdeksasta satunnaisesta asiasta.

1. Minä en koskaan ollut koiraihminen pienenä. En koskaan hinkunut koiraa, enkä liiemmin ollut niistä kiinnostunut. Minusta tuli koiraihminen vasta puoli vuotta ennen kuin täytin 18 ja keksin, että hei, kun muutan omaan kotiin, voisin hankkia koiran.

2. Jos ensimmäinen koirani ei olisi ollut Tomo, vaan joku helpompi tapaus, en ehkä vieläkään olisi "koiraihminen".

3. En pidä remmilenkkeilystä. Se on minulle tylsää pakkopullaa, ja mieluiten en tekisi sitä lainkaan. Remmilenkkeily muuttuu heti paljon mukavemmaksi, jos onnistun keksimään sille jonkun tarkoituksen, vaikka kirjeen vieminen postilaatikkoon, tai "käydään katsomassa millaisia polkuja siellä päin on", tai jos on ihmisseuraa.

4. Sen sijaan rakastan kulkea metsissä koirat irti. Otan mukaan kameran, evästä, koirille vettä, ja voisin viettää tunteja metsässä siihen tapaan.

5. Harrastaisin mielelläni jotain koirien kanssa, mutta innostukseni harrastuksiin on hyvin kausittaista, joten en voi sanoa, että harrastaisimme mitään tällä hetkellä.

6. Ollessani matkoilla ilman koiriani, en ikävöi niitä lainkaan. Minusta on ihanaa joskus olla niin, että ei tarvitse ajatellakaan koiria.

7. Kaeden kohdalla olen luistanut monista minulle ennen ehdottomista periaatteista, kuten että remmissä ei moikata tai että sängystä pitää poistua hetkeksi, kun sammutan valot ja tulee nukkuma-aika ja takaisin saa tulla vasta luvalla, tai että hyppiminen paitsi käskystä olisi täysin kielletty...

8. Pidän koirien valokuvaamisesta, mutta aina joskus tulee tunne, että olen kuvannut niitä liikaa, jolloin pidän hiukan taukoa. Tai kuvaan jotain aivan muuta.

Ja minä haastan vuorostani seuraavat:

Pari pientä ja iso
Leipikäs
Fionan ja Lokin blogi
RAKKI !
Melin blogi
Perhoskoiravaikutus
Java, Nele ja Lina
Oudon rannan hiekka

Syysmetsässä