Pilvijärvellä

Kävimme Pilvijärvellä Tuulikin, Timin ja Usvan kanssa. Kaeden mielestä oli aivan mahtavaa nähdä taas Timiä (ja Usvaakin varmaan). Meno oli sen mukaista hurjaa vauhtia kaksikko juoksi, ja jopa Usva innostui juoksemaan. Kaede kävi myös kierimässä paskassa, ja Timi lähti mukaan vetoleikkiin Kaeden kanssa, tämä oli ensimmäinen kerta. Tomo jäi kotiin tällä kertaa, koska se ei oikein annan nuorison juosta, vaan terrorisoi toisten leikkejä ikävästi.

Muutama kuva

Kuvat on ottanut Matti Sulanto.

Haastetta pukkaa

Minut haastettiin! Täytyyhän siihen vastata. Isot kiitokset Metaphnoralle, joka minut haastoi!


Tunnustuksen/haasteen saajan täytyy:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Aloitetaan kahdeksasta satunnaisesta asiasta.

1. Minä en koskaan ollut koiraihminen pienenä. En koskaan hinkunut koiraa, enkä liiemmin ollut niistä kiinnostunut. Minusta tuli koiraihminen vasta puoli vuotta ennen kuin täytin 18 ja keksin, että hei, kun muutan omaan kotiin, voisin hankkia koiran.

2. Jos ensimmäinen koirani ei olisi ollut Tomo, vaan joku helpompi tapaus, en ehkä vieläkään olisi "koiraihminen".

3. En pidä remmilenkkeilystä. Se on minulle tylsää pakkopullaa, ja mieluiten en tekisi sitä lainkaan. Remmilenkkeily muuttuu heti paljon mukavemmaksi, jos onnistun keksimään sille jonkun tarkoituksen, vaikka kirjeen vieminen postilaatikkoon, tai "käydään katsomassa millaisia polkuja siellä päin on", tai jos on ihmisseuraa.

4. Sen sijaan rakastan kulkea metsissä koirat irti. Otan mukaan kameran, evästä, koirille vettä, ja voisin viettää tunteja metsässä siihen tapaan.

5. Harrastaisin mielelläni jotain koirien kanssa, mutta innostukseni harrastuksiin on hyvin kausittaista, joten en voi sanoa, että harrastaisimme mitään tällä hetkellä.

6. Ollessani matkoilla ilman koiriani, en ikävöi niitä lainkaan. Minusta on ihanaa joskus olla niin, että ei tarvitse ajatellakaan koiria.

7. Kaeden kohdalla olen luistanut monista minulle ennen ehdottomista periaatteista, kuten että remmissä ei moikata tai että sängystä pitää poistua hetkeksi, kun sammutan valot ja tulee nukkuma-aika ja takaisin saa tulla vasta luvalla, tai että hyppiminen paitsi käskystä olisi täysin kielletty...

8. Pidän koirien valokuvaamisesta, mutta aina joskus tulee tunne, että olen kuvannut niitä liikaa, jolloin pidän hiukan taukoa. Tai kuvaan jotain aivan muuta.

Ja minä haastan vuorostani seuraavat:

Pari pientä ja iso
Leipikäs
Fionan ja Lokin blogi
RAKKI !
Melin blogi
Perhoskoiravaikutus
Java, Nele ja Lina
Oudon rannan hiekka

Syysmetsässä

Kaede 1v!

Aika kuluu hurjan nopeasti. Vastahan Kaede oli ihan pieni pentupallero, ja nyt se on muka jo yhtäkkiä 1-vuotias, eli teknisesti ottaen aikuinen koira!? Noin kymmenen kuukautta on kulunut siitä, kun Kaede tuli osaksi tätä pikkuista laumaamme, ja enempää ei olisi voinut toivoa. Kaede on kaikin puolin aivan todella mahtava tapaus. Kun bongasin pentueen netistä, minulle tuli vain tunne, että on pakko ottaa yhteyttä tänne, ainakin kysyä, onko pentuja vailla kotia vielä. Ja olihan niitä. Kauheasti en järjellä ajatellut, kun varasin pennun, mutta parhaat päätökset yleensä tehdäänkin vailla järkeä. Ainakaan kauheasti.

Kaede on täyttänyt kaikki odotukset kyllä, siitä on tullut juuri niin reipas juoksu- ja riekkukaveri Tomolle, mitä toivoin, ja toisaalta sen voi myös ottaa mukaan mihin vain. Ja kaikkein parasta Kaedessa on se, että se rakastaa aivan kaikkea niin suurella sydämmellä, ettei sellaisen usko aina olevan edes mahdollista.

Kaeden straegiset mitat nyt yksivuotiaana ovat 14,5 kg ja 52 cm, isohkon whippetin mitoissa neiti siis on. Ensimmäiset juoksut alkoivat aika tasan 11 kk vanhana ja loppuivat noin viikko sitten. Isot onnittelut myös Manna-siskolle, jonka kotiväki ehkä käy lukemassa tätä blogia, ja muillekin sisaruksille onnea! :D