maanantai 5. syyskuuta 2011

Pukkisaaren muinaismarkkinat

Kuvan (c) Maria von Hertzen

Viikonloppuna Pukkisaaressa pidettiin muinaismarkkinat. Olin paikalla perjantaina ja autoin vähän markkinoiden rakentamisessa, lauantaina hengasin koko päivän saaressa. Sunnuntainakin olin paikalla, mutta se ei ole tämän postauksen kannalta olennaista. :D Otin Kaeden mukaani perjantaina ja lauantaina. Tomo sai jäädä kotiin lepäämään, kun se oli taas perjantaina minun ja Napin kanssa maastossa. Eikä Tomo muutenkaan ole niin kotonaan tuollaisissa paikoissa, missä on paljon hälinää, se todellakin hiukan stressaa, eikä osaa rauhoittua kunnolla.

Joten olin siis markkinoilla yhden koiran kanssa. Enkä voi kuin kehua Kaedea! Perjantaina se sai hengata saaressa enimmäkseen vapaana, ja siellä se touhusi, rakasti kaikkia tapansa mukaan, ei varastanut ruokia, ja oli kuin kotonaan. Illan tullen kun istuimme nuotion ympärillä, Kaede kävi viereeni lepäämään lampaantaljalle, ja kotiin päästyämme se kävi saman tien nukkumaan. Lauantaina markkinoiden aikaan pidin koiraa remmissä, välillä jouduin tosin pitkäksikin aikaa jättämään Kaeden jonkun toisen hoiviin, mutta hyvinhän neiti käyttäytyi, ei huutanut perääni ja oli muutenkin nätisti. :)

Itse kävin mm. taistelunäytöksessä vähän tappelemassa, ja pidin ystäväni kanssa lapsille (ja vähän vanhemmillekin) jousiammuntaa. Markkinoilla oli tietysti myös myyjiä, joilla oli kaikenlaista tavaraa, kasvivärjättyjä lankoja, nahkalaukkuja, turkiksia, lautanauhoja, taonnaisia... Itse en ostanut mitään tosin. Paikalla oli myös livemusiikkia (Ancient Beat Cult ja Räikkä) ja jonkunlaisia perinneleikkejä, taistelunäytöksiä sekä soturikilpa.

Täytyy myös mainita siitä, kuinka paikalla oli vanhempiensa mukana pieni Peppi-vauva, jonka mielestä Kaede oli aivan ylitsepääsemättömän mahtava. Tyttö rupesi hihkumaan ilosta joka kerta kun näki Kaeden, ja halusi kovasti koskea koiraan, huitomisen ja kiljunnan säestyksellä. Kaede ei tosin ollut ihan varma, oliko tämä pieni tyttölapsi niin mahtava, nätisti Kaede kyllä haistoi Pepin kasvoja ja taisi vähän nuolaistakin, mutta oli sitten sitä mieltä, että josko voisi mennä pois. Kaksi vähän vanhempaa tyttöä myös muistivat Kaeden olevan "se ihana koira", ja joka kerta ohikulkiessaan jäivät silittämään. :)

Illan tullen, kun markkinat suljettiin yleisöltä, maisteltiin vähän simaa ja osa porukasta joi vähän enemmänkin alkoholia. Päästin Kaeden vapaaksi, ja se sai vielä hiukan lisää kehuja lunkista asenteestaan. Itsekään en voi kuin ihmetellä, miten koira onkin niin kotonaan tuollaisessa paikassa. Täysin varauksetta se antoi kaikenlaisten ihmisten silittää, nostella syliin, ja olisi ollut myös jokaisen paikalle tulleen koiran kaveri. Ja malttoi rauhoittua kun sen aika oli, kävi kivasti lepäämään viereeni. Aivan myöhään illalla Kaede tosin paria ihmistä haukkui, mutta uskalsi kuitenkin mennä haistamaan lopulta. Ehkä neiti oli jo vähän väsähtänyt siinä vaiheessa myös, mutta ei voi kyllä muuta kuin kehua pienen koiran käytöstä markkinoilla. Mistä löytää lisää Kaedeja?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti