Reissunpäällä

Kävimme mummoni luona Pohjanmaalla viime viikolla. Reissu oli kaikenkaikkiaan mukava, vaikka eipä mitään ihmeellisyyksiä tehty. Matkoihin meni tuni jos toinenkin, onhan matkaa 500 km/ suunta. Koirat jaksoivat hienosti olla autossa, aina välillä pysähdyttiin jaloittelemaan.

Varmasti herätimme huomiota huoltoasemilla, saatoin tuntea ihmisten tuijotuksen, kun ajelin Land Roverilla ja koirat kurkkivat lavalta. Vähän ahdisti jättää koiria keskenään tuonne autoon, kun kuka tahansa niitä pääsisi tuohon härkkimään, mutta ilmeisesti ne saivat kuitenkin olla rauhassa.

Mummolaan päästyä meno oli yllättävän rauhallista. Kumpikaan ei riehunut eikä hyppinyt (ainakaan kovin paljoa) ja hyvin malttoivat olla sisällä nätisti. Tässäkin pätee se, että koira hakeutuu makaamaan sen väriselle alustalle, joka ympäristössä parhaiten sopii sen turkin sävyyn! Tomo maastoutuu yllättävän hyvin tuohon kukalliseen peittoon...

Lenkillä. Mummo kuvasi! :D

Tämä pikku silta on suosikkipaikkojani mummolassa, vähintään kerran on aina mentävä sillan luo käymään. Kuvassa silta näyttää paljon todellista isommalta, enkä mitenkään saanut kuvaan koiria, ja alla virtaavaa pientä jokea. Todella kaunis paikka kuitenkin!

Fiilistelyä auringonnousuun

Kukonlaulun aikaan

Heräsin aamuyöllä todella kummallisiin, epämiellyttäviin uniin. Ne eivät olleet painajaisia, mutta niin häiritseviä, etten halunnut nukahtaa heti uudestaan. Eikä minua oikeastaan yhtään väsyttänytkään. Mitäpä siis koirallinen ihminen tekee ollessaan hereillä puoli neljä aamuyöllä, vailla mitään tekemistä? No pakkaa koirat autoon tietenkin ja ajelee 15 km Uutelan koirapuistolle.

Kun astuimme ulko-ovesta ulos, oli todella kaunis, violetti valo. Aurinko oli nousemassa. Kauneus oli kuitenkin vain hetkellistä, nimittäin olin hädin tuskin päässyt moottoritielle, kun alkoikin jo sataa. Sadetta jatkui iloksemme koko reissun ajan. Vein koirat Uutelan koirapuistoon juoksemaan, ja sitten kävimme vielä kävelemässä vähän puistoa ympäröivissä maastoissa. Koska kellonaika oli mitä kummallisin, ja vielä satoi kaupan päälle, uskalsin pitää molempia koiria irti melkein koko ajan.

Kaeden otin välillä kiinni, kun se ei ihan aina ymmärrä omaa parastaan, eikä omistajan hermorakenne kestä katsoa, kun koirat juoksevat täysillä rantakivikossa. Tomo sai olla vapaana koko ajan, ja selvästi nautti kun sai juosta ja touhottaa, ja Kaedekin suurimman osan ajasta. Tomolla on kuitenkin yleensä järkeä päässä, silloin kun se juoksee yksin. :D Takaisin autolle palasimme jotain polkua metrisen kaislikon läpi. Kunnes polku yhtäkkiä päättyi, ja edessä oli vain vettä. Päätin, etten jaksa kiertää takaisin samaa reittiä... Onhan nyt kesä, joten otin sukat ja kengät pois, ja kahlasimme sen lyhyen matkan "oikeaan rantaan".

Kaedea tosin sai hieman odotella. Se seurasi minua urheasti muutaman metrin, kunnes jähmettyi paikoilleen noin 20 cm syvyiseen veteen, kymmenisen metriä rannasta. Ja uikutti. Kutsuin Kaedea, ja jäin vähän matkan päähän seisoskelemaan, kunnes oli pakko mennä katsomaan, aikooko Kaede oikeasti jäädä sinne mereen. Siltä näytti, kunnes Tomo laukkasi katsomaan, että mihin se pikkusisko oikein jäi... Se tuli takaisin, eikä mennyt kauaa, kun Kaede juoksi hurjaa vauhtia rantaan.

Autoilimme kotiin, yltäpäältä huurussa olevalla Suzukilla. Mitä voi olettaa, kun autoon pakkautuu kaksi likomärkää koiraa ja sateessa kastunut ihminen märkine vaatteineen. Niin, Kaede putosi myös pitkospuilta veteen. Vahingossa. :'D Kotopuolessa teimme lyhyen remmilenkin verryttelyksi, ja sainkin viedä sisään kaksi väsynyttä ja tyytyväistä koiraa. Tällaisia reissuja pitäisi tehdä useammin, mutta en varmasti koskaan aio herätä tarkoituksella kello 03.30! Joten saas nähdä, koska seuraavan kerran olen vapaaehtoisesti siihen aikaan jalkeilla olematta rättiväsynyt.

Huomasin odottavani syksyä

Viime aikoina hellettä on taas ollut ihan liikaa minun makuuni. En ole yhtään helleihminen, jatkuvasti hiostava ilma, auringonpaahde joka tekee asunnostani saunan, sekä lenkillä perässä raahattavat koirat - ei kiitos. Ei kestä liikuttaa koiria niin paljon tarvitsisi (ei välttämättä siksi, että koirat läkähtyisivät, mutta kun omistaja ainakin läkähtyy...), jonka seurauksena ne yksinollessaan tekevät ties mitä sirkustemppuja... Ainakin päätellen siitä, että matot olivat rullalla, kaikki tyynyt sänkyni päältä ympäri lattiaa ja lattialle (niin... köh...) jättämäni vaatekasa oli myös kivasti levällään, kun eilen tulin kotiin. Mitään ei oltu rikottu, mutta rallia oli selvästi vedetty...

Eräänä aamuna koirien kanssa aamulenkillä ollessani, huomasin, että ilma oli mukavan raikas (sateen jälkeen) ja koivut olivat jo pudottaneet keltaisia lehtiä maahan. Minulle tuli kovin syksyinen olo, ja olin siitä hyvilläni. Syksy on lempivuodenaikani. Nimenomaan alkusyksy, ei marraskuun pimeys. Silloin ei ole niin kuuma, mutta on kuitenkin kaunista, aurinkoista... Kuulaat syysaamut, jolloin paistaa aurinko, ja sormia melkein paleltaa ilman hanskoja. Tuuli tuoksui jo syksyltä tänään.

Missä kuljettaa tavaroita kesällä kun ei ole taskuja?

Tämä ei suoranaisesti liity blogin "aiheeseen", mutta esittelen sen kuitenkin. Tein itselleni nahkaisen vyölaukun. Se on todella kätevä näin kesällä, kun vaatteissa ei ole juurikaan taskuja, niin koirien kanssa lenkkeillessä tuonne saa kännykän, avaimet ja muut tarpeelliset asiat, ja kaikki on kätevästi ulottuvilla vyöllä, mutta jättää kädet vapaiksi.

Laukku on siis nahkaa (kasviparkittua, lehmää), se on ommeltu vahatulla pellavalangalla satulaompelutekniikalla, ja kansiläpän kuvio on täysin käsityönä tehty myöskin. Laukun koko on n. 15 x 15 x 4 cm. Nahan väri on saatu aikaan ahkeralla käytöllä, kuusenkuoriliemellä ja rasvauksella.

Kesäinen lenkki Viikissä

Maalla on mukavaa!

Käväisimme viikonloppuna maalla vanhempieni kotona, ajatuksenani oli pestä mattoja (taloyhtiömme pesutuvassa ei saa pestä mattoja...), mutta jumituimme kuitenkin sinne yöksi. Testailin samalla hieman paria objektiivia, joilla en ole ehtinyt niin kovin kuvaamaan; ensin 50-millinen ja kaunis ilta-aurinko:

Tomo oli kuvauksellinen vain autossa ollessaan, muun ajan se nuuski ruohikkoa hyyyyvin tarkasti.

Ja seuraavan päivänä 200-millinen ja kaunis keskipäivän aurinko :D Koirat juoksunarussa ovat hyvää kuvausmateriaalia, tosin juoksunaru johtaa jonkin verran harhaan.. Eivät nuo juokse, vaan makaavat vain. Irti ei voi pitää, kun ihan pihan vierestä kulkee autotie. Mutta silti tykkäävät olla pihalla, kun ovat siellä kaksin, niin eivät möykkää... Toisin kuin Tomo yksin pihalla ollessaan alkaa helposti ulvoa ja möykätä. Siksipä Tomo ei usein olekaan pihalla yksin, kun ei se siellä viihdy. Kahdestaan sen sijaan viihtyivät oikein hyvin, vaikka itse pakenin välillä sisään ötököiltä. En vaan voi sietää sitä pörräävää ääntä!

Kieli!

Sain hauskan kuvasarjan Kaedesta, kun se haukottelee.. Oikein mehevä haukotus, ja tuossa sarjan toisessa kuvassa sillä on niin ihana kesäisen onnellinen ilme! :-)





Sunnuntaina Tomokin oli vähän kuvauksellisempi, ja siitäkin sai kivoja kuvia. Aika samanlaisia kuvia kaikki, mutta laitetaan nyt kaikki esille siitä huolimatta!





Viimeisessä kuvassa Tomo näyttää niin itseltään! Sillä on jotenkin todella tyypillinen ilme, jota aina yritän tallentaa kameran muistikortille, tällä kertaa siinä onnistuen. Vahingossa, kuinkas muuten? Ei tuollaisia ilmeitä kuvata tarkoituksella koskaan, vaikka kuinka yrittäisi. ;)

Näin kesäkuumalla sitä aina haaveilee mökistä. Sellaisesta, jossa olisi aidattu rantatontti, missä koirat voisivat juosta vapaasti juuri niin paljon kuin lystäävät, ja missä voisi itse pulahtaa uimaan karvaisten kavereiden kanssa juuri silloin kuin huvittaa. Ei tarvitsisi huolehtia siitä, sotkeentuuko liinaan, tai meneekö joku toinen koira ohi...