Kursseilua jälleen

Maanantaina oli tottelevaisuuskurssin kahdeksas kerta kymmenestä. Oli oikein mukavaa ja rentoa, harjoittelimme odottamista ja ei koske -käskyjä ja kävimme läpi rauhoittamiskeinoja, mikäli pentu on liian innokas. Lopuksi kertasimme ohituksia. Meitä oli paikalla vain neljä, joten kerrankin oli tilaa vähän liikkuakin ympäriinsä. Tomo oli taas rauhallinen ja halusi vain makoilla lattialla, kun tunti lähestyi loppuaan :D

Ruokinta heittää taas häränpyllyä

Tomon vatsa on taas ollut löysällä. Ei varsinaista ripulia, mutta ei mitään kiinteää tuotostakaan. Luulen, että nappulat ovat tähän syynä, että joko Canidae ei ollutkaan sopiva merkki, tai sitten nappulat ylipäätänsä eivät sovi meille. Tällä hetkellä Tomo syö NEUta ja lisäksi lihaa, naudanmahaa yms., samaten nyt on menossa Inupekt Forte -kuuri, ja maitohappobakteerikuuri. Annoin myös matokuurin, mutta sillä ei ollut vaikutusta suuntaan tai toiseen. NEU on aiemmin sopinut meille hyvin, mutta nyt annoin vogelia, jossa olikin omenaa, ja sehän ei meille sovi...

Olenkin pohtinut kaikenlaista, ja koettanut nyt yksinkertaistaa ruokavaliota. Jos maha ei nyt tule kuntoon, niin täytyy aloittaa Tomon kanssa eliminaatiodieetti, johon en kyllä tahtoisi ryhtyä, mutta jos sopivaa ruokavaliota ei muuten löydy, niin ei varmaan ole vaihtoehtoja. Syynä saattavat olla viljat; silloin, kun Tomo söi barffin periaatteita noudattaen, pienemmällä luumäärällä, ilman viljoja, sen vatsa oli paremmassa kunnossa kuin ikinä. Joten ensin kokeillaan jättää viljat pois ja korvata ne kasviksilla.

Toinen hyvä syy muuttaa ruokinta kertaheitolla sellaiseksi, ettei sitä toivottavasti tarvitsisi enää miettiä, on se, että minusta Tomo rapsuttelee itseään aika paljon, ja sen kirsu on ollut rohtunut viime aikoina. Enää ei voi pakkastakaan syyttää, ja rasvan puutteeseen en edelleenkään usko, en meidän ruokavaliolla.

Metsäreissu

Kuvia metsälenkiltä aurinkoisen sään kunniaksi! Kevät tulee! Kohta on kesä, näkeehän sen kuvistakin! Metsässä oli kivaa, saatiin monta onnistunutta luoksetuloa, ja Tomo taisi väsähtääkin, ainakin vähän. Huomenna tulee koirakavereita kylään, toivottavasti on hauskaa!

Syitä etsimässä

Koiramaailmassa ongelmiin on aina ratkaisu. Ripulin iskiessä paastoa, riisiä, tehobaktia. Pelkoreatkion kohdalla rauhallinen totuttaminen, herkkuja, rohkaisua. Paikkojen tuhoamiseen aktiviteettia, etikkaa, suihkupullo. Siinä on ratkaisua kerrakseen, mutta miksei kukaan luettele samalla tavalla "ongelmakäytökseen" johtavia syitä? Onko kyse vain siitä, ettei ihmisiä kiinnosta toiminnan perimmäinen syy, kun ongelma on saatu pois päiväjärjestyksestä, vai siitä, ettei kukaan oikeasti tiedä miksi?

Pilvin pimein on ratkaisuja, sen kun vain valitsee itselleen parhaiten sopivan. Kuitenkin helpottaisi huomattavasti esim. remmirähinän poiskouluttamista, jos tietäisi mistä rähinä oikeastaan johtuu. Syitä siihen kun voi olla vaikka kuinka monta. Pelko, epävarmuus, aggressio, patoutunut energia, liian vähäiset aktiviteetit, uhma, johtajuusongelma, kipu, testaaminen, opittu käytösmalli, turhautuminen, stressi... Tietysti syiden etsiminen on aina koirakohtaista, mutta yhtälailla on ratkaisujen kanssa. Mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella, kolmas saa hyviä tuloksia kyseenalaisilla menetelmillä ja neljäs on kokeillut kaikkea saamatta mitään tuloksia. Ehkä tämä neljäs on näistä juuri se, joka ei tiedä, mistä ongelma johtuu, vaan koettaa korjata esimerkiksi epävarmuudesta johtuvaa räyhäämistä, vaikka todellisuudessa kyseessä voi olla opittu käyttäytymismalli. Mistä sitä ikinä tietää?

Tuntuu olevan tiettyjä asioita, joita määrätyin väliajoin tarjotaan ratkaisuksi kaikkeen. Pääsääntöisesti eläinlääkärit tarjoavat kaikkiin mahavaivoihin ratkaisuna ylikalliita kuivruokia kyseenalaistamatta lainkaan, josko koiran mahavaivat johtuisivatkin kuivaruoasta. Hihnassa kiskomiseen tarjotaan ratkaisuksi pysähtelyä ja suunnanmuutoksia, joskus harvoin joku muistaa, että hei, se panta voi vaikka hiertää sitä koiraa, jolloin on lähdettävä liikkeelle uusista varusteista, eikä korjaamaan käytösongelmaa. Mikäli hihnassa vetäminen jatkuu pannan vaihtamisen jälkeen, on asiaa syytä miettiä uudestaan.

Toki ratkaisujen tarjoaminen kertoo myös siitä, että ihmiset yleisesti kysyvät "miten tämän asian voisi korjata", eivät "mistä tämä johtuu". Sitten, kun joku kysyykin syitä, menee sormi suuhun, eikä osata vastata. Arvaillaan vain. Eläinlääkärissäkin vain arvaillaan, "voisi olla tämä tai sitten ei, kokeile tätä". Kiitos, arvailla osaan itsekin. Sinne eläinlääkäriin olen mennyt siksi, että minulle osattaisi kertoa miksi koiralla on oireita. Mutta jos maksan arvailuista, voin ihan yhtä hyvin arvailla kotona ilmaiseksi, niin kauan kuin koiralla ei hengenhätää näytä olevan.

Itse olen paininut, ja painin edelleen, ongelmien kanssa, jotka eivät ole korjaantuneet toivotulla tavalla yrityksistä huolimatta. Olen yrittänyt kysyä ihmisiltä, mitkä voisivat olla ongelmien syitä, saamatta vastauksia sen enempää kuin arvailujakaan. Minun on luotettava siis kykyyni tulkita koiraani ja sen eleitä ja selvietettävä syyt itse.

Ajatuksiani koiran ruokinnasta

Aikaisemmin kerroin hieman, millaisia mietteitä minulla on koiran koulutuksen suhteen. Nyt, erinäisten foorumikeskustelujen inspiroimana, ajattelin valaista teitä hieman näkökulmistani koiran ruokinnan suhteen. Jälleen kerran: en ole mikään "guru", vaikka toki varmaan tiedänkin koiran ruokinnasta enemmän kuin perus koiranomistaja. Tomon kaikenlaisten ruoansulatukseen liittyvien ongelmien takia olen joutunut ottamaan asioista selvää ja kokeilemaan erinäisiä tapoja ruokkia koiraa. Samalla on täytynyt olla kriittinen, koska pääasiallinen tiedonlähteeni the internet on pullollaan kaikenlaisia väittämiä, joista toiset ovat vakavammin otettavia kuin toiset. Toisaalta on kirjoissakin kummallisia väittämiä: Ulla Kivimäki kirjoittaa kirjassaan Koiran luonnonmukainen hoito, että pennulle ei jauhelihaa saisi antaa kuin muutamia grammoja päivässä, ja että aikuisen koiran ruokavaliossakaan ei saisi olla lihaa kuin 1/5. Näinköhän me painittaisi Tomon kanssa vieläkin vatsavaivojen kanssa, jos olisin noita neuvoja noudattanut. Vatsa kun saatiin kuntoon nimenomaan ruokkimalla koiraa suurimmaksi osaksi lihalla ;)

Nykyään koiranruokintaa kuvataan monin erilaisin termein. Sama ilmiö kuin muussakin elämässä; on tarve luokitella asioita. Koiraa voi ruokkia barffilla, raakaruoalla, nappuloilla, sekaruokinnalla, kotiruoalla... On eliminaatiodeettiä ja yrjölän puuroa, kanansiipibarffia ja ties mitä. Vähemmästäkin menee sekaisin. Vaikken itse haluaisi tunkea itseäni ja koiraani ruokineen lokeroihin, muut tekevät sen puolestani.

Toisinaan, kun seikkailee termien viidakossa, törmää kummallisiin asioihin. Välillä ihmiset tuntuvat unohtavan sen kaikkein tärkeimmän, eli koiran hyvinvoinnin, intoillessaan ruokintatavastaan. Etenkin fundamentalistiset barffaajat ja nappulansyöttäjät - kumpikin ääripäitä - puolustavat "ainoaa ja oikeaa" ruokintatapaansa henkeen ja vereen, muut ovat vääräuskoisia. Ei, kaikki barffaajat ja nappulansyöttäjät eivät ole fundamentalistisia. Osa on. Alla muutama esimerkki poimittuna BARFSuomi -keskustelupalstalta:

"Siis onko ihmiset lukeneet tätä Ian Billighurstin teosta? Alkaa jo vähän herätä epäilys, kun joka paikkaan tuputetaan noita vilja ja maitotuotteita. Oikeaoppiseen barfiinhan ne eivät kuulu!!! Onko siis tämän foorumin nimi ihan väärä? Johdetaanko täällä ihmisiä harhaan, kun he liittyvät jäseneksi ja etsivät tietoa raakaruokinnasta, niin jo tarjotaan ensimmäiseksi puuroa ja pellavansiemeniä, jos homma ei toimi.?"

"Hienoa Päivi Olen minäkin ihmetellyt jo aikani näitä vellin keittelijöitä barf palstalla ja olen kyllä toivonut, että etsivät ihan oman keskusteluväylän muualta kuin täältä! Kysyä saa, mutta mielestäni perusteettomasti ei pidä ruveta neuvomaan ihmisiä barf nimen alla, jos ei ole hajuakaan mitä kyseinen ruokintatapa pitää sisällään. "

Noita lukiessa herää oikeasti kysymys, onko kyse uskonlahkosta, vai koiran ruokintatavasta? Kun minä suunnittelen koirani ruokintaa, lähden liikkeelle siitä, minkä tiedän olevan koiralleni (ja minulle) parasta. Koiralle siksi, että koira on se, joka kärsii jos ruokinta on pielessä. Minulle siksi, että minä olen se joka kaiken maksaa. Sellaiset ruokintatavat, jotka ylittävät maksukykyni ja muut resurssini, ovat yksinkertaisesti mahdottomia toteuttaa, vaikka koira voisi silloin kuinka hyvin tahansa. Varmasti jokainen haluaa ruokkia koiraansa mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman halvalla. Se ei välttämättä tarkoita halvinta, eikä valitettavasti parastakaan vaihtoehtoa. Kuitenkin, ainakin minulle se tarkoittaa parasta mahdollista.

Tarkoituksenani ei ole millään tavalla mollata tai halventaa mitään ruokintamuotoa, vaan lähinnä kritisoida ihmisten ajattelutapaa, joka vaikuttaa välillä pelottavan ahdasmieliseltä. Ihmiset luottavat sokeasti johonkin kirjaan, tai mainoksiin, tai eläinlääkärin sanaan. Kirjat ja mainokset ovat siitä huonoja, että ne ovat kaupallisia. Etenkin mainokset. Niiden ainoa tarkoitus on myydä tuotetta. Eläinlääkärit eivät yleensä tiedä koiran ruokinnasta kovinkaan paljon. Kaikkeen ehdotetaan ratkaisuksi pelkkiä nappuloita, ei mitään muuta. Yleensä vieläpä eläinlääkäriasemalla myytäviä erikois(kalliita) nappuloita. Minullekin on kaupiteltu niitä, mutta minä sanoin, etten osta. Eihän missään ole edes takeita niiden toimivuudesta. Minulle eivät mainokset riitä, enhän minä perusta omaakaan ruokaani mainosten varaan.

Hankkiessani tietoa koiran ruokinnasta luotan pitkälti maalaisjärkeen. Onko väite järkevä, väitetäänkö missään muualla näin? Toimisiko tämä minun koirani kohdalla? Millaiset perustelut väitteelle on? Onko ihmisillä kokemuksia asiasta?

Tomo syö - jos halutaan lokeroida - sekaruokaa. Siis nappuloita ja kaikkea muuta sekaisin. Se syö kerran päivässä, koska kokemus on osoittanut, ettei sille ruoka useammin maistu. Nappuloina on Canidaen lammas-riisi. Se on vähän turhan kevyttä meille, mutta dalmatialaisten uraattikidetaipumuksen takia syötän mielummin vähän proteiiniköyhää nappulaa ihan varmuuden vuoksi. Näin vältetään puriinien liikasaantia, joka siis aiheuttaa uraattikiteitä. Nappulan jatkeena menee piimää, lihaa, ihraa, kananmunia, öljyä, puuroa, kalkkia, merilevää, vitamiineja. Välillä NEUta. Kaikki samasta kupista. Jälleen puriinien välttämiseksi lihana on enimmäkseen kalkkunaa ja broileria, silloin tällöin lohta ja riistaa. Vitamiinien ja kalkin kanssa menen asenteella "vähän liikaa on parempi kuin vähän liian vähän". Kaikki ei kuitenkaan imeydy.

Jaksaisipa sitä miettiä omaa ruokaansa yhtä tarkasti, ja laskea, että varmasti saa kaikki vitamiinit.

Kuvia ja lisää onnistumisia

Olemme edistyneet ohituksissa! Tomo ei rähise enää kaikille, tänäänkin tuli monta koiraa vastaan, joille Tomo ei rähissyt, se vain veti :D Kuitenkin jos toinen koira pysyi tarpeeksi kaukana, sain myös Tomoon kontaktin!

Kuvia tuleekin oikein urakalla, innostuin vähän leikkimään Photoshopilla ja tein osasta kuvia mustavalkoisia, ja muokkasin niitä vähän muutenkin. Toivottavasti lopputulos näyttää hyvältä muidenkin mielestä :D

Yli 1000 kävijää!

Yli 1000 kävijää täällä jo! :D Harmi, ettei mulla nyt ole mitään ihmeellisyyksiä sen kunniaksi, mutta tässä lähipäivinä lisään joitain kuvia Tomosta tänne.

Tänään oli taas kurssipäivä, Tomo rauhoittui nyt tosi nopeasti, aluksi se veti ja möykkäsi vain pienen hetken, ja sitten oli siivosti suurimman osan aikaa. Harjoituksina oli vanhoja tuttuja sivulletuloa, seuraamista ja paikallamakuuta, lisäksi ohitusharjoituksia, jotka menivät hyvin.

Kysyin myös neuvoja kouluttajalta koskien Tomon outoa käytöstä vieraita koiria kohtaan, ja hän oli myös hieman ihmeissään. Siis ensin Tomo on innoissaan, mutta sitten alkaakin räyhätä?! Hän ehdotti, että alkaisin pitää päiväkirjaa, johon kirjaisin kaikki tilanteet, joissa kohdataan toisia koiria, ja kirjoittaisin muistiin kaikki yksityiskohdat, räyhäsikö toinen koira, kiristinkö hihnaa, mikä etäisyys oli kun rähinä alkoi, oliko namia, minkä näköinen koira, tuttu vai ei, uros vai narttu jne. Koska perusluonteeltaan Tomo ei minusta edelleenkään ole arka tai aggressiivinen tai mitään sellaista.

Mielenkiintoista oli myös, kun kävin ihastelemassa salukeja Hämeenlinnan lähellä, ja tämä kasvattaja sanoi, että hänellä on yksi koira, joka innostuu välillä niin paljon, ettei se tiedä mitä se tekisi, sillä ikään kuin keittää yli, jolloin se saattaa esim. alkaa tapella. Tomon käyttäytymisen taustalla voisi olla jotain vastaavaa, koska se selvästi kiihtyy toisista koirista aivan älyttömästi. Voisi olla siis perusteltua olettaa, että kyseessä olisi esim. sijaistoiminto, turhautuminen tms. Asiaa täytyy alkaa selvittää mitä pikimmiten.

Ohjaaja myös sanoi, että moni dallun omistaja on kertonut, että heidän koiransa aiheuttaa usein rähinöitä, joko käymällä itse päälle, tai olemalla se jonka kimppuun käydään. Kuulemma se saattaa johtua dallujen värityksestä, joka jotenkin voi provosoida muita koiria. Tiedä sitten, voi hyvinkin olla mahdollista.

Koirakaveri kylässä...

Kaverini kävi tänään koiransa kanssa kylässä :D Viimeksi koirat ovat tavanneet Tomon ollessa 10-viikkoinen... Tomo oli tietysti ihan hulluna tähän kääpiömäyräkoiraan, eikä juurikaan malttanut rauhoittua, vaan pyöri koko ajan koiraparan ympärillä, joka ei ollut niin innoissaan jälleennäkemisestä. Positiivista oli se, että Tomo uskoi, kun toinen komensi.

Onnistumisia

Tänään oli jälleen arkitottelevaisuuden tehokurssi Pitäjänmäessä. Alku oli tuttuun tapaan yhä vinkumista, haukkumista, kiskomista ja rähinää, mutta aika nopeasti Tomo rauhoittui ja malttoi tehdä pyydetyt liikkeet. Sivulletulo ei oikein sujunut, mutta saatiin monta onnistunutta seuraamispätkää (ihan pitkiäkin pätkiä, käännöksellä) ja luoksetuloa. Tällä kertaa Tomo käyttäytyi ohjaajaakin kohtaan vähän kohteliaammin >:D

Harjoittelimme myös paikallamakuuta, se meni ok hyvin. Lisäksi opettelimme uuden tempun, kumarra, jonka Tomo tajusi tosi nopeasti ja lopuksi saatiin vihjesanakin mukaan. Vuorossa oli tällä kertaa myös pentujen käsittelyä, Tomoa kiinnosti kovasti että mitä ihmettä se ohjaaja teki, mutta herkkujen avulla se oli lahjottavissa seisomaan paikallaan :D

Ensi kerralla käsitellään ohitusta, sitä odotan innolla koska Tomon ohitukset ovat välillä niin järkyttäviä :D Saimme jo tänään hyödyllisiä neuvoja, kun Tomo ottaa niin paljon häiriötä muista (liikkuvista) koirista.

Kuulumisia

Kuulumisia jälleen. Meille kuuluu hyvää, kuten kuvista voi nähdä. Ulkona sataa lunta, mikä on sinänsä mukavaa. Näiden nollakelien takia kun lumensyvyys on "enää 68 cm" :D

Lenkit ovat sujuneet mukavasti, Tomo ei enää sinkoile oikeastaan lainkaan hihnassa, eilenkin mentiin tunnin lenkki illalla ilman kauhean montaa sinkoamista. Tosin kun koetin vähän treenata, niin eikös Tomo innostunut niin paljon, että sen takia sitten oli ihan pakko vähän koettaa juosta ja vetää... ! Pari hyvää lyhyttä seuraamispätkää tuli, mutta hajut nyt vaan ON niin paljon mielenkiintoisempia kuin kivoinkaan lelu tai herkullisimmatkaan namit... Ostin Tomolle vinkulelunkin, mutta se on kiva vain sisällä. Siis Tomon mielestä. Omistaja pisti lelun nopeasti piiloon :---D

Täytyy päästä vähän myös kehumaan, kuinka hienosti Tomo osaa päästää irti. Aika usein se vieläkin vie mm. sukkia ja hanskoja, mutta en ole kokenut sitä ongelmaksi, koska useimmiten se tuo ne kiltisti minulle ja vaihtaa ne ongelmitta makupaloihin. Koskaan se ei ole juossut pakoon aarteidensa kanssa, koska en ole ikinä juossut sen perässä. Olen aina kutsunut sitä iloisesti sen löydettyä jonkun aarteen. Ainakin on yksi asia, jonka olen onnistunut opettamaan Tomolle hyväksi ja varmaksi!